Muuta elämää
Viime kuukausina kirjoitukseni ovat käsitelleet pelkästään miehiä ja niiden puutetta. Jotta en antaisi itsestäni kuvaa epätoivoisena 30+-ikäisenä naisena, jonka elämä koostuu pääasiassa miehen etsimisestä, kirjoitan vaihteeksi jostain muusta kuin mieselämästäni. Minulla on siis myös seuraavat elämät:
Työelämä
Tänä keväänä opetan yhtä itselleni uutta kurssia, jolla käsitellään kotimaisia klassikoita. Olen palannut vuosien jälkeen mm. Hellaakosken, Södergranin ja Kallaksen äärelle. Ne säväyttävät edelleen, mutta eri lailla kuin 17-vuotiaana. Osuvat jotenkin useampiin kerroksiin.
Muutama viikko sitten ystäväni soitti minulle kesken työpäivän ja kysyi, mitä olen tekemässä. "Istun jalat pöydällä lukemassa Eino Leinoa", vastasin. Matalapalkkaisen prekariaatin elämässä on puolensa.
Baarielämä
Olen saanut tämän vuoden puolella Vakio-baarissani joitain erityisen hienoja elämyksiä. Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä sai minut nauramaan ja itkemään tammikuussa. Cuenta cuentos -tarinailloissa on ollut hartaita hetkiä. Joose Keskitalon keikalla hymyilin kuin aurinko, kun lavalla laulettiin haudan lepoa, tuhoa ja kuolemaa.
Hiihtoelämä
Minulla on uudet (kierrätetyt) sukset ja tuliterä tuulipuku. Siis tuulipuku! Viikko sitten hiihdin ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun alun oikeassa hiihtoasussa. Takki kahisi vienosti metsän siimeksessä. Yhtään ei tuullut läpi.
Joogaelämä
Saan itseni nykyään usein kiinni puhumassa ääneen energiavirroista, läsnäolon merkityksestä ja jopa siitä, kuinka tuoreessa ruuassa on niin paljon enemmän pranaa kuin eineksissä. Toissailtana istuin pitkiä aikoja ihan vapaaehtoisesti risti-istunnassa ja se tuntui melkein mukavalta. Nautiskelija-joogina haaveilen jo joogaleiristä Houtskarissa, missä sauna on lämmin aamusta iltaan ja vähän väliä on tarjolla hekumallisen hyvää kasvisruokaa. Ommm!
Kotielämä
Minulla on ihana vastasiivottu koti, jonka keittiön pöydässä on vihreä kevätliina ja kimppu vaaleanpunaisia tulppaaneita.
Työelämä
Tänä keväänä opetan yhtä itselleni uutta kurssia, jolla käsitellään kotimaisia klassikoita. Olen palannut vuosien jälkeen mm. Hellaakosken, Södergranin ja Kallaksen äärelle. Ne säväyttävät edelleen, mutta eri lailla kuin 17-vuotiaana. Osuvat jotenkin useampiin kerroksiin.
Muutama viikko sitten ystäväni soitti minulle kesken työpäivän ja kysyi, mitä olen tekemässä. "Istun jalat pöydällä lukemassa Eino Leinoa", vastasin. Matalapalkkaisen prekariaatin elämässä on puolensa.
Baarielämä
Olen saanut tämän vuoden puolella Vakio-baarissani joitain erityisen hienoja elämyksiä. Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä sai minut nauramaan ja itkemään tammikuussa. Cuenta cuentos -tarinailloissa on ollut hartaita hetkiä. Joose Keskitalon keikalla hymyilin kuin aurinko, kun lavalla laulettiin haudan lepoa, tuhoa ja kuolemaa.
Hiihtoelämä
Minulla on uudet (kierrätetyt) sukset ja tuliterä tuulipuku. Siis tuulipuku! Viikko sitten hiihdin ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun alun oikeassa hiihtoasussa. Takki kahisi vienosti metsän siimeksessä. Yhtään ei tuullut läpi.
Joogaelämä
Saan itseni nykyään usein kiinni puhumassa ääneen energiavirroista, läsnäolon merkityksestä ja jopa siitä, kuinka tuoreessa ruuassa on niin paljon enemmän pranaa kuin eineksissä. Toissailtana istuin pitkiä aikoja ihan vapaaehtoisesti risti-istunnassa ja se tuntui melkein mukavalta. Nautiskelija-joogina haaveilen jo joogaleiristä Houtskarissa, missä sauna on lämmin aamusta iltaan ja vähän väliä on tarjolla hekumallisen hyvää kasvisruokaa. Ommm!
Kotielämä
Minulla on ihana vastasiivottu koti, jonka keittiön pöydässä on vihreä kevätliina ja kimppu vaaleanpunaisia tulppaaneita.