keskiviikkona, tammikuuta 30, 2013

Aikuiseksi kasvamisesta

Tapasin juuri vanhaa opiskeluaikaista ystävääni, vuosien tauon jälkeen. Oli hirmuisen mukavaa. Loppiaisen aikaan tapasin toistakin ystävääni opiskeluvuosilta. Olimme kuin pitkään erossa olleet rakastetut, saimme hysteerisiä naurukohtauksia kuin 15-vuotiaat ja puhuimme lähes taukoamatta viisi vuorokautta. Ja poltimme menestyksekkäästi vesipiippua berliiniläisessä turkkilaisravintolassa, mistä olen erityisen ylpeä.

Tätä on kai aikuisuus, että ihmisellä on hyviä ystäviä, joiden kanssa on aikanaan jakanut intensiivisesti jonkin elämänvaiheen, joista ei kenties pitkään aikaan kuule mitään, ja jotka sitten tavatessa täyttävät mielen lämmöllä, ilolla ja tuttuudella.

Kun tänä iltana olimme puhuneet läpi erot, terapiat, ahdistukset, diagnoosit, lääkitykset ja äiti-suhteet, totesimme ykskantaan, että kyllä tämä aikuiseksi kasvaminen on vienyt aikaa. Huh sitä parikymppisen ihmisen henkistä huteruutta, jota kesti vuosikaudet! Kertaakaan en ole vielä toivonut olevani yhtään nuorempi kuin olen. Opiskelijat näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta, ihan keskenkasvuisilta, vaikka kuuluvatkin jollain tavalla aikuisuuden piiriin. Varmasti niillä monilla on ihan mukavaa, mutta silti tekee mieli sanoa, että uskokaa pois, kyllä tämä elämä iän myötä helpottuu.

Minä olen ollut hidas aikuistumaan. Nuorena olin kyllä varhaiskypsä, mutta sittemmin hidastin tahtia. Viime vuosina aloin pikkuhiljaa nöyrtyä siihen, että elän loppuelämäni vanhanapiikana vetoisessa puutalokommuunissa pätkätöiden varassa. Ja täällä minä istun omassa kaksiossani, joka on taas kerran täynnä muuttolaatikoita ja vaatekasoja, koska minun rakkaani on muuttamassa tänne. Ylihuomenna alkaa elämäni ensimmäinen avoliitto!

Mies on todellakin tullut taloon, ja hänen mukanaan 34 kauluspaitaa (tarkka tieto), 114 sukkaa (arvio), laatikoittain nuoruuden sähköharrastukseen liittyviä partikkeleita ja laitteita, joita en osaa nimetä, kansantaloustiedettä, historiaa, hifi-lehtiä, 19 keittokirjaa, vinyylilevyjä, merkittävä kokoelma pannuja ja kattiloita, viisi silikonista muffinsivuokaa, puutyöpenkki, itse tehdyt kaiuttimet, kolme kannettavaa tietokonetta, pylväsporakone, puutavaraa, retkeilyvarusteita, perintökahvikuppeja ja keilapallo. Olen aivan onnessani.

7 Comments:

Blogger Annikki said...

Olipa mukava huomata, että olit kirjoittanut taas. :)

Ja niin hyviä uutisiakin.

10:35 ip.  
Anonymous kati said...

Ha, tavaraluettelon perusteella epäilisin vahvasti, että minun siippani on vaihtamassa majaa :D. Mutta se keilapallo ei istu kuvaan.

Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

7:32 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Mahetsua!!!

3:11 ip.  
Anonymous yesterday's luchtime baby said...

Sanattomaksi vetää tavaraluettelo. Ihana elämänvaihe, onnea!!

10:52 ap.  
Blogger Hilla said...

Annikki, kiva kun huomasit. :)

Kati, se keilapallo löytyi kaapin perältä ja yllätti minutkin. On kuulemma mittojen mukaan poratut sormienaukot, mutta vähällä käytöllä tuntuu olevan. Kiitos onnitteluista!

Anonyymi, no eipä vähän! :)

Yesterday's... niinpä, eikä tuossa ole vielä läheskään kaikki. Lauantaina meinasin kuolla nauruun, kun kokosin kaikki sukat yhteen isoon pussiin. Niitä on aivan jumalattomasti! Kuten myös piuhoja, syömäpuikkoja, t-paitoja, ulkoilutakkeja ja kravatteja. Enkä maininnut vielä 70-luvun mehulinkoa, jäätelokonetta, pastakonetta, Tupperware-säilytysrasioita ja sähköistä kahvimyllyä. Mutta paljon tavaraa on lähdössä realisointiin, eli kirpparipöytä on varattuna.

10:38 ap.  
Blogger Veloena said...

Oh, tuohan kuulostaa ihan loistavalta! Ja ihan samaa mieltä: ei sitä tosiaankaan tule ajatelleeksi, että kunpa olisi nuorempi. Huh. :D

3:01 ip.  
Blogger Katja said...

Ihanaa. Onnea kaikesta, Hilla. Minä mietin joskus, pitäisikö laskea kaikki piuhat, johdot, patterit ja laturit, joita perheessä on - lähinnä miehen takia. (Ja mitä kaikkea niillä ladataan tai kytketään ja mihin?)

10:36 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home