Muuta elämää
Viime kuukausina kirjoitukseni ovat käsitelleet pelkästään miehiä ja niiden puutetta. Jotta en antaisi itsestäni kuvaa epätoivoisena 30+-ikäisenä naisena, jonka elämä koostuu pääasiassa miehen etsimisestä, kirjoitan vaihteeksi jostain muusta kuin mieselämästäni. Minulla on siis myös seuraavat elämät:
Työelämä
Tänä keväänä opetan yhtä itselleni uutta kurssia, jolla käsitellään kotimaisia klassikoita. Olen palannut vuosien jälkeen mm. Hellaakosken, Södergranin ja Kallaksen äärelle. Ne säväyttävät edelleen, mutta eri lailla kuin 17-vuotiaana. Osuvat jotenkin useampiin kerroksiin.
Muutama viikko sitten ystäväni soitti minulle kesken työpäivän ja kysyi, mitä olen tekemässä. "Istun jalat pöydällä lukemassa Eino Leinoa", vastasin. Matalapalkkaisen prekariaatin elämässä on puolensa.
Baarielämä
Olen saanut tämän vuoden puolella Vakio-baarissani joitain erityisen hienoja elämyksiä. Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä sai minut nauramaan ja itkemään tammikuussa. Cuenta cuentos -tarinailloissa on ollut hartaita hetkiä. Joose Keskitalon keikalla hymyilin kuin aurinko, kun lavalla laulettiin haudan lepoa, tuhoa ja kuolemaa.
Hiihtoelämä
Minulla on uudet (kierrätetyt) sukset ja tuliterä tuulipuku. Siis tuulipuku! Viikko sitten hiihdin ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun alun oikeassa hiihtoasussa. Takki kahisi vienosti metsän siimeksessä. Yhtään ei tuullut läpi.
Joogaelämä
Saan itseni nykyään usein kiinni puhumassa ääneen energiavirroista, läsnäolon merkityksestä ja jopa siitä, kuinka tuoreessa ruuassa on niin paljon enemmän pranaa kuin eineksissä. Toissailtana istuin pitkiä aikoja ihan vapaaehtoisesti risti-istunnassa ja se tuntui melkein mukavalta. Nautiskelija-joogina haaveilen jo joogaleiristä Houtskarissa, missä sauna on lämmin aamusta iltaan ja vähän väliä on tarjolla hekumallisen hyvää kasvisruokaa. Ommm!
Kotielämä
Minulla on ihana vastasiivottu koti, jonka keittiön pöydässä on vihreä kevätliina ja kimppu vaaleanpunaisia tulppaaneita.
Työelämä
Tänä keväänä opetan yhtä itselleni uutta kurssia, jolla käsitellään kotimaisia klassikoita. Olen palannut vuosien jälkeen mm. Hellaakosken, Södergranin ja Kallaksen äärelle. Ne säväyttävät edelleen, mutta eri lailla kuin 17-vuotiaana. Osuvat jotenkin useampiin kerroksiin.
Muutama viikko sitten ystäväni soitti minulle kesken työpäivän ja kysyi, mitä olen tekemässä. "Istun jalat pöydällä lukemassa Eino Leinoa", vastasin. Matalapalkkaisen prekariaatin elämässä on puolensa.
Baarielämä
Olen saanut tämän vuoden puolella Vakio-baarissani joitain erityisen hienoja elämyksiä. Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä sai minut nauramaan ja itkemään tammikuussa. Cuenta cuentos -tarinailloissa on ollut hartaita hetkiä. Joose Keskitalon keikalla hymyilin kuin aurinko, kun lavalla laulettiin haudan lepoa, tuhoa ja kuolemaa.
Hiihtoelämä
Minulla on uudet (kierrätetyt) sukset ja tuliterä tuulipuku. Siis tuulipuku! Viikko sitten hiihdin ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun alun oikeassa hiihtoasussa. Takki kahisi vienosti metsän siimeksessä. Yhtään ei tuullut läpi.
Joogaelämä
Saan itseni nykyään usein kiinni puhumassa ääneen energiavirroista, läsnäolon merkityksestä ja jopa siitä, kuinka tuoreessa ruuassa on niin paljon enemmän pranaa kuin eineksissä. Toissailtana istuin pitkiä aikoja ihan vapaaehtoisesti risti-istunnassa ja se tuntui melkein mukavalta. Nautiskelija-joogina haaveilen jo joogaleiristä Houtskarissa, missä sauna on lämmin aamusta iltaan ja vähän väliä on tarjolla hekumallisen hyvää kasvisruokaa. Ommm!
Kotielämä
Minulla on ihana vastasiivottu koti, jonka keittiön pöydässä on vihreä kevätliina ja kimppu vaaleanpunaisia tulppaaneita.
posted by Hilla at 8:44 ip.
2 Comments:
Tykkään tuosta termistä "seuraavat elämät". :) Ihana työ sinulla. Eilen yöllä sanoin miehelle, että olisi ihana opettaa yli lukioikäisiä kaunokirjallisuuden analyysikurssilla. Sanoisin, että sukeltakaa niihin sanoihin, penkokaa ja pöyhikää, olkaa rohkeita tulkitsijoita, älkää pelätkö, ettette ymmärtäisi, nauttikaa. Sellaisia innostavalla tavalla ravistelevia ja rohkeita sanoja olisin itse kaivannut nuorena opiskelijana, kun tunsi olevansa koko ajan aika tyhmä.
Oi, Kallas. Luin justiinsa Pyhänjoen koston. Hieno.
Onnea suksista ja tuulipuvusta ja hiihtelystä. Minä annoin oman 90-luvun pukuni pois, tuli aina hysteerinen olo siitä materiaalista (sisäpuolella oli verkkovuori, joka sekin aiheutti kylmäväreitä).
Vastasiivottu koti ja kukat <3
Terveisin Tampereelta
Katja
Tämä voi mennä osastoon "Mitä kuuluu Marja-Leena..."
Hiihtoelämään on Helsingissä käsillä viimeiset päivät, viikonlopusta alkaen on luvattu vesikeliä. Vähän väsyin hiihtoelämään loppumetreillä maaliskuussa, mutta hiihtolomaviikolla sentään kävin ulkomerta yksin katsomassa Villingin eteläpuolella, hirmuisessa kylmyydessä. Silloin ensimmäistä kertaa muuten aurinko sulatti mustaa kalliota vasten olevaa lunta.
Lueskelen kevytkirjallisuusosastoa, Teppo M.: Sata naista. Yllätti myönteisesti, kuin olisi syönyt hyviä marmelaadeja sitä lukiessa. Aivan nasevia kuvauksia sukupuolisuhteista ja iskemisen logiikasta.
Oma (tieto)kirjailijaurani eteni piirun verran, kun elämäni ensimmäistä kertaa sain ruotsinkieliseltä apurahasäätiöltä kieltävän kohteliaan vastauksen hakemukseeni. Ansökan inte beviljad.
Tänään muuten näin kerrostalomme rapusta kiikarilla kaksi metsäkaurista lahden jäällä. Outo aasinsilta - talvella 2003 Hilla näki elämänsä ensimmäistä kertaa metsäkauriin eräästä mökin ikkunasta eräänä aamuna erään yön jälkeen.
Lähetä kommentti
<< Home