Jännitystä elämään
Avautumiseni aiheesta nettideittailu on poikinut yhden Hillan historian pisimmistä kommenttiketjuista, jossa on mm. käynyt ilmi, että Hillalla on salainen ihailija, ja että treffipalstalta voi todistajalausuntojen mukaan oikeasti löytää elämänkumppanin. (Yhtä paljon kommentteja on tainnut saada vain kirjoitukseni, jossa puntaroin mahdollisuutta perustaa perhe katalonialaisen homomiehen kanssa.) Kiitos kaikille teille, jotka olette rohkaisseet minua uskossani horjuvaa!
Joskus Hillan varhaishistoriassa ihastuttavan Hurinan kirjoittaja esitti haasteen minulle ja muutamille muille vapaalla jalalla kulkeville bloggareille. Meidät haastettiin aloittamaan nettideittailu ja raportoimaan kokemuksistamme blogissa. Jokusen vuoden viiveellä ajattelin nyt ottaa haasteen vastaan. Minun virtuaalielämäni ei nimittäin koskaan ole ollut yhtä jännittävää kuin nyt, ja paatuneena ekshibitionistina haluan tietysti kertoa siitä muillekin.
Ensinnäkin täytyy todeta, että tuo edellisestä kirjoituksestani paistava epätoivo oli ihan todellista. Tein juuri niin kuin mm. siskoni, luottoystäväni ja jopa entinen poikaystäväni olivat lempeästi ja toistuvasti kehottaneet minua tekemään, ja tunsin oloni surkeaksi. Töin ja tuskin sain kyhättyä kasaan profiilin, josta kävi ilmi sukupuoleni, ikäni, maakunta, jossa asun ja se, että haluaisin lapsia. Kuvan lisäämistä en edes harkinnut. Oletin, että tällaisella äärimmäisen harvapiirteisellä profiloinnilla olisi turha odottaa yhteydenottoja, mutta eikö mitä, niitähän alkoi tipahdella. Lauantai-illan online-tila oli lopultakin aika hilpeä kokemus.
En yleensä käy kotona ollessani koneella kuin keskimäärin kerran viikossa. Kuinka ollakaan, viimeiset viisi iltaa olen istunut huomattavan tiiviisti läppärini ääressä. Pisimmillään puoli kolmeen asti aamulla. Todella, todella hämmentävää.
Ja tulosta on alkanut syntyä. Olen nyt muutaman päivän ajan viestitellyt erään palomiehen kanssa. Hänellä on kertomansa mukaan puusepän sielu, turvekattoinen savusauna ja haluja tulla isäksi. Olenko taas kerran löytänyt elämäni miehen?!?!?
Joskus Hillan varhaishistoriassa ihastuttavan Hurinan kirjoittaja esitti haasteen minulle ja muutamille muille vapaalla jalalla kulkeville bloggareille. Meidät haastettiin aloittamaan nettideittailu ja raportoimaan kokemuksistamme blogissa. Jokusen vuoden viiveellä ajattelin nyt ottaa haasteen vastaan. Minun virtuaalielämäni ei nimittäin koskaan ole ollut yhtä jännittävää kuin nyt, ja paatuneena ekshibitionistina haluan tietysti kertoa siitä muillekin.
Ensinnäkin täytyy todeta, että tuo edellisestä kirjoituksestani paistava epätoivo oli ihan todellista. Tein juuri niin kuin mm. siskoni, luottoystäväni ja jopa entinen poikaystäväni olivat lempeästi ja toistuvasti kehottaneet minua tekemään, ja tunsin oloni surkeaksi. Töin ja tuskin sain kyhättyä kasaan profiilin, josta kävi ilmi sukupuoleni, ikäni, maakunta, jossa asun ja se, että haluaisin lapsia. Kuvan lisäämistä en edes harkinnut. Oletin, että tällaisella äärimmäisen harvapiirteisellä profiloinnilla olisi turha odottaa yhteydenottoja, mutta eikö mitä, niitähän alkoi tipahdella. Lauantai-illan online-tila oli lopultakin aika hilpeä kokemus.
En yleensä käy kotona ollessani koneella kuin keskimäärin kerran viikossa. Kuinka ollakaan, viimeiset viisi iltaa olen istunut huomattavan tiiviisti läppärini ääressä. Pisimmillään puoli kolmeen asti aamulla. Todella, todella hämmentävää.
Ja tulosta on alkanut syntyä. Olen nyt muutaman päivän ajan viestitellyt erään palomiehen kanssa. Hänellä on kertomansa mukaan puusepän sielu, turvekattoinen savusauna ja haluja tulla isäksi. Olenko taas kerran löytänyt elämäni miehen?!?!?
posted by Hilla at 11:35 ip.
8 Comments:
Hilla, mieki liputan J.n puolesta. Mulla on lisäksi tunne, että se on väylänvartisia.(ONKO?)
"Kiltit miehet" on usein niin älykkäitä, että niistä on paljon iloa, ne on vain niin kilttejä ja että ne ei revi naisparan sydäntä kappaleiksi konstailemalla kaikenlaista.
Hei, mutta tiedät(te)hän varmaan sen vanhan viisauden, että kilttien miesten kanssa sitoudutaan ja perustetaan perhe? Ja ei niin kilttien kanssa sitten jotain mitä lie muuta? Ja että kiltinkin miehen kanssa elämästä voi tulla jännittävää kun itsestä ja toisesta löytää vielä vuosikymmenienkin päästä uusia koloja (ja kolonkolonkoloja;))...?
t. Parikymmentä vuotta (kääk!) kiltin miehen kanssa elänyt nainen
Uuuu, palomies....tekijämies! hihkuu arvaat kyllä kuka höpsö ystäväsi
Siis kyllä se nelosporukka ja kiltit miehet ja J on varmaan ihania myös, lisää sama höpsö.
Anonyymit 1 ja 2, kyllä vain, kiltit miehet ovat varmasti hyväksi naiselle. Ja juuri sellaisia, joiden kanssa olisi hyvä perustaa perhe. Joskus olenkin miettinyt, että minun haluni löytää elämänkumppani ja saada lapsia on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, millaisiin miehiin olen usein iskenyt silmäni. Viimeisen vuoden aikana on tosiaan vähän tullut sydämensirpaleita. Ehkä minun pitäisi määrätietoisesti pyrkiä laajentamaan kiinnostavien miesten kategoriaa.
Se, onko J. väylänvartisia, on vielä selvittämättä. Mutta joitain muita mukavia asioita on kyllä jo selvinnyt. :)
Anonyymi 3, niinpä niin, tekijämies parhaasta päästä... Ehkä kiltti tekijämies voisi olla unelmien täyttymys?
oih, kuulostaa ihanalta! kovasti onnea miehenmetsästykseen toivottelee jospa!
älyä ja tunnetta, kilteyttä ja pahuutta sopivassa, vaihtelevassa suhteessa. sepä olisikin mahtavaa! ja sitten vielä, kun kuljet uudessa helsingissäsi, tule tule kahville! olen antanut kuopuksemme pissata puhelimeni päälle ja toisen vetänyt pöntöstä alas, joten minulla ei ole sinun numeroasi enää. halauksin, hanna
Hmm. Pitkästä aikaa luen rakkaan ystäväni blogia ja pakko siteerata yhtä juttua, johon itse samastuin kovasti:
Ihon alla tiedän sen
mulla kaksi naista on:
toinen tahtoo sormuksen
toinen halvan hurmion
kaksi naista, luulen niin
lyötiin yhteen vartaloon
toinen päätyy naimisiin
ja toinen hurmioon
Olen kaunosilmä, villiviini
kumpaa vaan
lailla lemmikin ja ohdakkeen
on kaksin kauniimpaa
Toinen kylvää purnukoihin
rosmariininsiemenet
sunnuntaina kapioihin
neuloo sievät kirjaimet
toinen tanssii perennoilla
ja kiljuu kuutamoon
revenneillä lakanoilla
se lentää aurinkoon
Olen kaunosilmä, villiviini
kumpaa vaan
lailla lemmikin ja ohdakkeen
on kaksin hauskempaa
kumman tahdot, kumman meistä?
sinä armain, onko susta meille miestä?
miten kestät kahta naista,
joista toinen istuttaa,
toinen taas aina
kaiken repii juuriltaan
yhden kerran vainajalle
yksi virsi veisataan
yhteen sijaan, kukkulalle
kaksi naista haudataan
Olen kaunosilmä, villiviini
kumpaa vaan
lailla lemmikin ja ohdakkeen
on kaksin kauniimpaa
"Kaksi naista"
-Tuure Kilpeläinen-
(Vuokko Hovatan levyltä Liaani)
Halauksin,
L
Lähetä kommentti
<< Home