Tunnustan!
Hyvää Hillan-päivää! Blogini nimipäivää juhlistan plakaatein:
Laitoin tähän kaksi; toisen sain Lupiinilta, toisen Kirjavalta Katjalta. Aah, Hilla on kaunis! Kiitos, armaat, tekin olette kauniita!
Palkintoon kuuluu miellyttävä velvollisuus tehdä seitsemän tunnustusta. Nyt penkeistä kiinni, rakkaat lukijani, sillä luvassa on skandaalinkäryisiä paljastuksia opiskeluvuosiltani, hiuksianostattava kuvaus rakkauselämäni tuoreemmista käänteistä sekä häkellyttävä tietoisku Ecover-pesuaineen moninaisista käyttömahdollisuuksista. Aloitan kuitenkin kaikista noloimmasta, eli:
1. Kaivan nenääni. Päivittäin. Ei yksityiskohtia.
2. Olen joissain asioissa pöyristyttävän pedantti. Kirjoitan kalenterimerkinnät lähes poikkeuksetta lyijykynällä, ja jos käsiala ei miellytä silmääni, kumitan merkinnän ja kirjoitan sen uudelleen. Joskus vaaditaan kolme yritystä, ennen kuin olen tyytyväinen. Sama pätee alleviivauksiin. Teen yleensä kirjojen marginaaliin pienen pystyviivan sille kohdalle, jonka haluan painaa mieleeni. Jos viiva menee vinoon, kumitan sen ja piirrän uudestaan niin monta kertaa, että se on riittävän suorassa. Tiedän, kuulostaa kipeältä.
3. Olin opiskeluaikanani kuolettavan ihastunut runoilija Tomi Kontioon. Sain tuta, että gradun kirjoittaminen runoilijan tuotannosta on työläs ja tulokseton keino hänen rakkautensa voittamiseksi. Laitan tähän melankolis-lyyrisen kuvan noiden hukkaanheitettyjen vuosien muistoksi. Nyyh! Onneksi en rakasta Tomia enää.
4. Olen ollut sängyssä Timo Hännikäisen kanssa. Samassa sängyssä vietti yönsä pari muutakin tupari-juhlijaa, ja Timo jäi Ilman minunkin kanssani.
5. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana olen löytänyt kaksi elämäni miestä (mies nro 1:n marraskuussa, mies nro 2:n elokuussa), rakastunut korviani myöten, ja tullut sitten tuntemaan, että minä ole heidän kummankaan elämänsä nainen. Tämä on saanut minut epäilemään omaa viehätysvoimaani (jota toki edelleen pidän ylivertaisena), ja rapauttanut vakavasti uskoani miessukupuolen arvostelukykyyn.
6. Haluan miehen ja lapsen. Edellisen akuutisti, jälkimmäisen lähitulevaisuudessa. Ei tarvinne selittää.
7. Viimeisenä tuore paljastus: join tänään joogatunnin jälkeen aimo kulauksen Ecover-tiskiainetta. Kummastuneille selvennettäköön, että olin aikeissa pestä teekuppini, jonka pohjalle oli lurautettu hieman pesuainetta. Unohdin tämän, kaadoin kuppiin termoskannun pohjalla olevan teetilkan, siemaisin sen ja totesin oudon makuiseksi, ja nyt on sellainen olo, että mahalaukkuni vaahtoaa. Onneksi se oli Ecoveria eikä Fairyä.
Lopuksi todettakoon, että yllä kuvattu tiskiaine-käsittely ja tämä julkinen ripittäytyminen ovat yhdessä muodostaneet poikkeuksellisen moniulotteisen puhdistautumiskokemuksen.
Laitoin tähän kaksi; toisen sain Lupiinilta, toisen Kirjavalta Katjalta. Aah, Hilla on kaunis! Kiitos, armaat, tekin olette kauniita!
Palkintoon kuuluu miellyttävä velvollisuus tehdä seitsemän tunnustusta. Nyt penkeistä kiinni, rakkaat lukijani, sillä luvassa on skandaalinkäryisiä paljastuksia opiskeluvuosiltani, hiuksianostattava kuvaus rakkauselämäni tuoreemmista käänteistä sekä häkellyttävä tietoisku Ecover-pesuaineen moninaisista käyttömahdollisuuksista. Aloitan kuitenkin kaikista noloimmasta, eli:
1. Kaivan nenääni. Päivittäin. Ei yksityiskohtia.
2. Olen joissain asioissa pöyristyttävän pedantti. Kirjoitan kalenterimerkinnät lähes poikkeuksetta lyijykynällä, ja jos käsiala ei miellytä silmääni, kumitan merkinnän ja kirjoitan sen uudelleen. Joskus vaaditaan kolme yritystä, ennen kuin olen tyytyväinen. Sama pätee alleviivauksiin. Teen yleensä kirjojen marginaaliin pienen pystyviivan sille kohdalle, jonka haluan painaa mieleeni. Jos viiva menee vinoon, kumitan sen ja piirrän uudestaan niin monta kertaa, että se on riittävän suorassa. Tiedän, kuulostaa kipeältä.
3. Olin opiskeluaikanani kuolettavan ihastunut runoilija Tomi Kontioon. Sain tuta, että gradun kirjoittaminen runoilijan tuotannosta on työläs ja tulokseton keino hänen rakkautensa voittamiseksi. Laitan tähän melankolis-lyyrisen kuvan noiden hukkaanheitettyjen vuosien muistoksi. Nyyh! Onneksi en rakasta Tomia enää.
4. Olen ollut sängyssä Timo Hännikäisen kanssa. Samassa sängyssä vietti yönsä pari muutakin tupari-juhlijaa, ja Timo jäi Ilman minunkin kanssani.
5. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana olen löytänyt kaksi elämäni miestä (mies nro 1:n marraskuussa, mies nro 2:n elokuussa), rakastunut korviani myöten, ja tullut sitten tuntemaan, että minä ole heidän kummankaan elämänsä nainen. Tämä on saanut minut epäilemään omaa viehätysvoimaani (jota toki edelleen pidän ylivertaisena), ja rapauttanut vakavasti uskoani miessukupuolen arvostelukykyyn.
6. Haluan miehen ja lapsen. Edellisen akuutisti, jälkimmäisen lähitulevaisuudessa. Ei tarvinne selittää.
7. Viimeisenä tuore paljastus: join tänään joogatunnin jälkeen aimo kulauksen Ecover-tiskiainetta. Kummastuneille selvennettäköön, että olin aikeissa pestä teekuppini, jonka pohjalle oli lurautettu hieman pesuainetta. Unohdin tämän, kaadoin kuppiin termoskannun pohjalla olevan teetilkan, siemaisin sen ja totesin oudon makuiseksi, ja nyt on sellainen olo, että mahalaukkuni vaahtoaa. Onneksi se oli Ecoveria eikä Fairyä.
Lopuksi todettakoon, että yllä kuvattu tiskiaine-käsittely ja tämä julkinen ripittäytyminen ovat yhdessä muodostaneet poikkeuksellisen moniulotteisen puhdistautumiskokemuksen.
posted by Hilla at 8:07 ip.
6 Comments:
Hilla rocks. Kiitos!!! :D
Onnea Hilla!
Huh helpotusta, olet hengissä, vaikkakin vaahtoavana. "Saako neidille olla tiskiainetta?" on kysymys, jota en mielelläni kysy toiste.
Katja, vierivä kivi ei sammaloidu! Jee jee! Ja kiitos meemistä, siihen oli hauska osallistua.
Anna, uudet elämykset ovat tervetulleita, eli tiskiainetta maistanut neiti on ihan hyvillään. :) Illalla ja vielä aamullakin oli (psykosomaattisia) vatsanväänteitä, mutta pirteänä istun työkoneella nyt aamukahdeksalta, eikä ruumiini ole erittänyt vaahtoa mistään uloskäynneistä.
Ihana postaus, kuten yleensäkin! :D
Voisitko, Hilla-hyvä, tehdä sellaisen postauksen, jossa kerrot omasta gradunteostasi?
Se olisi todennäköisesti lohdullista luettavaa, sillä täällä on kyseisessä puuhassa oleva uskollinen lukijasi, joka usein löytää lohtua blogistasi muutenkin.
Ellet gradua ole, ihastusta lukuunottamatta, jo laitettu unohduksen suloisille maille.
(Vaikka mitä kirjoitatkin, tykkään kuitenki hulluna.)
Anonyymi, kiitos hyvästä kirjoitusaiheesta! Saatanpa hyvinkin kirjoittaa gradunteosta lähiaikoina - olen sattumoisin juuri tänään lukenut omaa seitsemän vuoden takaista tekelettäni, eli en ole sitä kokonaan unohtanut.
Lähetä kommentti
<< Home