perjantaina, toukokuuta 07, 2010

Matka-panique!!!

Olen lähdössä reilun viikon päästä maa- ja meriteitse Ranskaan reittiä Helsinki-Tukholma-Kööpenhamina-Köln-Pariisi-Rennes. Olen suunnitellut matkaa ideatasolla alkuvuodesta saakka, mutta kun pari päivää sitten aloin viimein selvitellä tarkempia juna-aikatauluja, huomasin olevani kauhusta kankeana.

Miten ihminen, joka on vielä yläasteella pelännyt joka päivä, että koulubussi kääntyy risteyksessä väärään suuntaan, voi saada päähänsä lähteä junalla Ranskaan, ja vieläpä ilman matkaseuraa???

Olen viimeisenä kolmena aamuna herännyt viiden-kuuden maissa piehtaroimaan sängyssäni, varmana siitä, että tulen tavalla tai toisella tuhoutumaan tulevan matkan aikana, ja siitä, että minun luonteenlaadullani ei missään, missään nimessä pitäisi koskaan edes suunnitella tällaisia reissuja.

Ihan tarkalleen ottaen en tiedä, mikä minua matkalle lähdössä hirvittää. Eksyminen? Junasta myöhästyminen? On ajateltavissa, että molemmista voi selvitä, jopa hyvin todennäköisesti.

Pelkoni on pohjimmiltaan täysin irrationaalinen. Tekisi mieli itkeä, kun ajattelen Pariisin metroa, ja kuitenkin olen jo 16-vuotiaana huristellut London Tubella ja kulkenut metrolla Moskovassa, vaikka hädin tuskin muistan venäläiset aakkoset. Tämä tunnetila muistuttaa minua siitä, kun olin kolmantena opiskeluvuotenani lähdössä vaihtoon Tromssan yliopistoon, ja olin etukäteen totaalisen kauhuissani, yhtä lailla tuntemattomasta syystä kuin nyt. Kun pääsin perille, en enää ollenkaan voinut ymmärtää, mitä olin pelännyt.

Välillä pääni kirkastuu, ja ajattelen sitä matkallaolon levollisuutta, ajatuksellista tilaa, joka minut valtaa junissa. Ja uskon, että juuri siksi, että tämä reissu herättää minussa perustelematonta pelkoa, minun kuuluu se tehdä.

5 Comments:

Blogger Katja said...

Minä kammoan myös tuollaisia. Pelkään ja panikoin ja haluaisin varmistella. En uskaltanut käyttää ensimmäisinä vuosina opiskelukaupunkini bussejakaan, mieluummin kävelin. Mutta kuitenkin ihan ekan ulkomaanreissuni tein yksin 18-vuotiaana toiselle puolelle maapalloa, kolme koneen vaihtoa, isoja lentokenttiä, passit, viisumit, liput ja muut hommasin itse. Ihminen on kyllä kummallinen.

Mutta ihan mahtavaa, kun lähdet. Just noin. Ajatuksellinen tila matkatessa. Tiedän, mistä kirjoitat. Huikeaa reissua!

6:06 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Pariisin metro helppo. Vaikka sitä pölkäis aivan hulluna, (niinku mie joka meinasin matkan jättää sen takia välhiin) niin se on oikeasti helppo.
Hienoa matkaa!

7:40 ip.  
Blogger Hilla said...

Olin viikonlopun mummilassa, jonne on parin tunnin bussimatka. Hienosti selvisin sinne, vaikka bussipysäkillä ehdin jo vähän hätääntyä siitä, ajaako bussi sittenkään sitä kautta. Olenhan kuitenkin noussut siltä pysäkiltä kyytiin vain kolme-neljä kertaa. Jostain syystä mummila rauhoitti minut, ja nyt olen lähdössä reissuun reippain mielin.

Kiitos rohkaisusta ja matkatoivotuksista, Katja. Uskon, että tämän henkisen kynnyksen eli perusteettoman pelkotilan ylittäminen tekee hyvää. Ja mukaan lähtee sinikantinen päiväkirja, johon tallentaa matkan mielentilaa.

Tuntematon mie, mahtava kuulla, että joku muuki on pölänny ja kuiteski selvinny Parisiin metrossa. Enkhään mieki pärjää!

10:49 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Jeeeee!!!! Hilla matkailee!!!

Se on kyllä niin hassua kun sua tuollaset jännittää kun olet kuiteski niin viksu ja vilimaattinen matkalainen aina ollut! Jospa tosiaan avain sana on 'yksin' jolloin voi tulla kummallisia 'mitä minä täällä oikein teen ja miten tulin tänne lähteneeksi' hetkiä? Mutta ne menee kyllä nopeasti ohi...

Mutta joo, ehkä siinä on jotain sellaista kun sitä ei vaan voi kuvitella ennen kuin 'siellä' on että mitä tarkalleen ottaen tulee tapahtumaan, ei voi ennalta muodostaa käsitystä niitä keitä tulee kohtaamaan ja mihin se johtaa. Vaikka varmaankin kyllä matkustelet ystävien luokse..?

Kuulostaa kuitenkin aivan ihanalta matkalta, voin kyllä hyvinkin kuvitella sinut sinne junaan hymyssä suin, matkan virtaus sellaisena tyynenä mutta samalla valppana suhinana suonissa... Se on kyllä nautinnollinen tila. Silloin tuntuu että maailma on auki ja voisi oikeastaan mennä minne vaan, olla kuka vaan ja tehdä ihan mitä vaan!

Ainoastaan minua harmittaa se etten ole siellä jossain sinua tapaamassa!!! Mutta jos esim. Pariisissa haluat tavata jonkun mun ystävistä, niin voin suositella muutamaa huippuyksilöä (tai oikeastaan kaksiloa)..! :o)

Mus Mus

7:56 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Niiiiiin ja Pariisin metro on ihana!!! Ne vaunut on useimmiten sellaisia kolisevia vanhoja vaunuja ja ihmiset on tosi kirjavia: reheviä afrikkalaisnaisia ulotteikkaissa afrikkakankaissaan (mun suosikkeja!), pitkiä ja kapeita islamilaismiehiä eleganteissa kaavuissaan ja tötterölakeissaan, ranskattaria paljaine olkapäineen, itsetietoisesti vilkkuvine silmineen ja suhisevine sanoineen ja siellä sitten suudellaan kanssa joka paikassa, uu la laa..! :oP

Ai niin, ja sitten ne vanhat metrokyltit joita on vielä monissa paikoissa, ne sellaiset käsin maalatut Art Nouveau luomukset, ne on varmaan sunkin mieleen.

Voih, nyt tuli ikävä Pariisiin... Laitaks kortin...?

Muss muss

8:15 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home