Kehtolauluja

Yöllä avoimesta ikkunasta satoi sänkyyn.

Sinä nukuit vieressäni
märkää yksinäistä untasi,
tuulimyllytaistelija,
vatsasi pieni kumpu värisi hiljaa.

Kylkiesi katveeseen,
lakanoiden surulliseen paritteluntuoksuun
istutin vesilasiin uupuneet ruusut.
Nukkuos prinssini,
ovat tuulimyllyjen siivet rauenneet.


* * *


Minä olin vasta syntynyt,
eikä hän kestänyt nähdä minun silmiäni,
sisältään tullutta katsetta,
joka oli niin ehdoton ja paljas.

Ihmeellinen valkea tie puhkesi hänen rinnoissaan
vaikka suonissa kohisi pimeä ja huimaus.

Ja minä poltin hänen syliään,
tulisoroinen,
hänen sydämensä keinahti nurin minun kevyen painoni alla
hänen sydämensä oli keinu,

ja hän liekutti lastaan.


* * *


työmailla uneksivat nostokurjet,
monttujen reunoilla kauhakuormaajat,
altaissa rahtilaivojen tiedottomat ruhot,
satamien kylmä oranssi taivasta vasten

aa aa allin lasta

korkealla humisevat voimajohtojen valtatiet

lapset nukkuvat happaman maidon hajuun
nukkuvat selät paljaina pimeään
unihikeä untuvahiuksissaan

pientä linnunpoikaa


* * *


En halua rakentaa kanssasi taloa,
mutta ehkä voimme pystyttää kevyen majan
hetkien siimekseen
ripustaa lyhdyn telttamme harjaan
katsella kuusenhavuja ja etananpolkuja
jotka piirtyvät tarkkoina telttakangasta vasten

Liitot ja linnoitukset,
en tiedä mitä ajatella niistä,
mutta ehkä voimme päästää yön äänet
majamme seinien lävitse
ihmetellä unissamme
mistäs tiesit tänne tulla