Tänään
Istun seminaarihuoneessa, opiskelijat lukevat esimerkkitekstejä. Valkoinen verho repsottaa, kauempana suuret koivut taipuilevat tuulessa. Aamu on taipunut marraskuun harmaansameaan valoon. Muutaman hetken ajan tunnen syvää rauhaa.
Lounaalla katson pöydän toisella puolella istuvaa poikaa. Se on nuori ja kaunis, selkeät piirteet ja leuassa parransänki. Ajattelen, että minusta on tullut aikuinen nainen, joka katsoo nuorta poikaa ja ajattelee, että se on kaunis. Ajatus ei tunnu yhtään pahalta.
Ostan siskonpojalle joululahjan. Kuvittelen mielessäni, miten kaksivuotias kaataa meille leikkikahvia leikkikuppeihin. Se on onnellinen mielikuva.
Joogatunnilla harjoitus virtaa vahvana ja notkeana. Olen niin iloinen, että saan kikatuskohtauksen, kun ohjaaja avustaa minua eteentaivutuksessa. Keskity, se sanoo ja nauraa itsekin. Pysyn päälläseisonnassa 18 hengitystä ilman tukea, pidempään kuin koskaan aikaisemmin. Olen siitä ylpeä kuin pieni lapsi.
Sovitan vanhojentanssipukuani, jossa aion esiintyä itsenäisyyspäivänä. Huomaan olevani samankokoinen kuin 17-vuotiaana. Katson itseäni peilistä ja näytän omissa silmissäni kauniilta.
Tänään oli hyvä päivä.
Lounaalla katson pöydän toisella puolella istuvaa poikaa. Se on nuori ja kaunis, selkeät piirteet ja leuassa parransänki. Ajattelen, että minusta on tullut aikuinen nainen, joka katsoo nuorta poikaa ja ajattelee, että se on kaunis. Ajatus ei tunnu yhtään pahalta.
Ostan siskonpojalle joululahjan. Kuvittelen mielessäni, miten kaksivuotias kaataa meille leikkikahvia leikkikuppeihin. Se on onnellinen mielikuva.
Joogatunnilla harjoitus virtaa vahvana ja notkeana. Olen niin iloinen, että saan kikatuskohtauksen, kun ohjaaja avustaa minua eteentaivutuksessa. Keskity, se sanoo ja nauraa itsekin. Pysyn päälläseisonnassa 18 hengitystä ilman tukea, pidempään kuin koskaan aikaisemmin. Olen siitä ylpeä kuin pieni lapsi.
Sovitan vanhojentanssipukuani, jossa aion esiintyä itsenäisyyspäivänä. Huomaan olevani samankokoinen kuin 17-vuotiaana. Katson itseäni peilistä ja näytän omissa silmissäni kauniilta.
Tänään oli hyvä päivä.
posted by Hilla at 9:37 ip.
6 Comments:
Ihanaa kuulla, Hilla-muru. Mie taiankin lentää täältä kaukomailta suoraan alkukotiin ja olla siellä koko joulukuun. Tehä 'omia hommia' ja leipoa piparkakkuja ja kaikkea muuta jouluista joka on jäänyt väliin jo yli vuosikymmenen... Nähhäänpä sielä, kaunis marjaiseni!!!
Raks raks, Mustikka
Oi mustikka, alkukoti kuulostaa hyvältä, noin ziljoona kertaa paremmalta kuin jouluorjailu hiihtokeskuksessa. Pian nähdään!
Ihanaa, olet muru. t. kaimanen
Hilla!!! Terveiset Dubaista!! Hih..! Olen matkalla, siihen kuuluu vielä monta mutkaa mutta myöhään lauantai-iltana pitäisi jo päästä kotisaunaan..! Joo, vähän hassua viettääkin adventtiaika alkukodissa, mutta eiköhän se ole melkoisen somaa vastapainoa tälle kaikelle muulle..!! Ihanaa kun sitten nähdään, mie olen aivan onessani!! Pus pus, m.
Dubaista vielä - täällä 'Arabiassa' kaikki on kirjoitettu niillä ihmeellisilla lainekirjaimilla - niin netissäkin - joita täältä katsottuna leijuu sun profiilikuvasi reunoilla...! En taida voida laittaa sitä liitteeksi tähän, mutta se näyttää siltä kuin sanattomat mielihyvän tunteet olisi 'laineutettu' näkyvään muotoon hymysi kehyksiksi :o)
Dubaista Perä-Pohjolaan, aika hyvä. :) Jotain kummaa lainetta minun pään ympärillä on kyllä taas leijunut, vissiin se johtuu tuosta Arabiasta sitten. Lämpöistä löylyä kotisaunan!
Lähetä kommentti
<< Home