torstaina, joulukuuta 30, 2010

Joulun elementtejä

Joulu alkaa Kolarin yöjunan vanhassa makuuvaunuhytissä, jossa on oranssi pesuallas ja kolme vuodetta päällekkäin .

Siskon kanssa kirjoitetaan lista asioista, jotka pitää tehdä ennen aattoa. Tunnemme suurta nautintoa joka kerta, kun listalta saa viivata jotain yli.

Kaivamme esiin hiuti kuluneet joulukoristeet. Siskon kerhossa askartelema tonttuketju tuntuu enemmän nenäliinalta kuin kartongilta. Ikkunaan kiinnitettävissä paperitähdissä on keskellä reikä jokajouluisten teippien jäljiltä. Äidin 70-luvulla askartelemien pumpulilampaiden pahvijalat ovat pahasti taittuneet. Tänä vuonna armahdamme Lucia-aiheisen joulujulisteen: se on niin repeytynyt, että saa jäädä puusohvan sisään lepäämään.

Aatonaattoilta, yksi oman jouluni kohokohdista. Pirtin pöydän ääressä kuoritaan yhdessä kaksi isoa kattilallista kuumia perunoita, jotka survotaan vanhalla puunuijalla muhennokseksi. Kattila nostetaan lämpimälle uuninpankolle, peitetään pellavapyyhkeellä ja annetaan imeltyä yön yli. Luminen kuusi kannetaan sisään sulamaan, sanomalehdille kertyy valtavat lammikot. Kello on yli kymmenen, kun pirtin lattia viimein luututaan tolulla. Asettelen kynttilöitä kuuseen melkein tunnin ennen kuin olen tyytyväinen, isä vaanii uunissa paistuvaa kinkkua puolilleöin. Kello on melkein yksi, kun laitan riisiryynit yöksi likoamaan.

Jouluaatossa on väistämättä suorittamisen makua. Laaditaan aikatauluja: pitää tarkistaa, moneltako tulee Lumiukko, onko riittävän pimeää, jos haudalle mennään jo kolmen jälkeen ja ehditäänkö syödä ennen kuin joulupukki tulee seitsemältä. Oikeastaan relaan kunnolla vasta kun pukki on lähtenyt (sillä oli rumin näkemäni peruukki ja puuhkalakkikin puuttui). Lahjojen saamisesta olen koko aikuisikäni ollut lapsellisen iloinen. Tänä vuonna meillä on myös kaksivuotiaan jouluilo.

Joulupäivänä ruoka maistuu aina kaikkein parhaimmalta. Oikeastaan se maistuu parhaimmalta vielä tapaninpäivänäkin. Saan äitin tekemää lasimestarin silliä vasta tapanina. Se on ihanaa. Myös lanttulaatikon ja kylmäsavuporon kohtaaminen jaksaa elähdyttää vuodesta toiseen.

Tornion kaupunginhotellin tapanintanssit on instituutio, jota on vaikea kuvailla. Kansaa on koolla 18-vuotiaista seitsemänkymppisiin. Kun käyn naistenhuoneessa, tunnen itseni järkyttävän alipukeutuneeksi. Lattapohjakenkäni ja ripsiväriin perustuva ehostukseni kalpenevat uloitteikkaiden hiuslakkaluomusten, pitkien nahkasaappaiden, kupeita nuolevien minihameiden, tarjolle asetettujen rintojen, glitterin, hileen ja säihkeen keskellä. Monilla miehillä puolestaan on farkut ja ruutupaita.

Yläkerrassa on karaokea. Baskeripäinen mies laulaa hyvin vakavana "Jestas sentään, mitkä rinnat". Kolme nuorta tyttöä kihertää epävireisesti hitin, joka kuullaan tunnin sisällä jo kolmatta kertaa. Pankin räjäyttää nelikymppisen naisen vahvasti tulkitsema Levoton tuhkimo, ja kaikki mukaan kertosäkeeseen! Alakerrassa tanssitaan iskelmää ja humppaa. Näissä tansseissa on kerran jos toisenkin heittäydytty irtosuhteisiin, mutta tänä vuonna tulen kotiin langon kyydillä, saaliinani pelkästään takapenkille unohtunut ruokalappu.

Sitten alkaa arki, suloinen loma-arki. Tapanin jälkeisenä päivänä syödään perinteisesti ravintolassa. Paistetut nuudelit maistuvat mahtavalta. Joulutortun sijaan syödään Arnoldin donitsit. Fazerin konvehdit ja After eightit on syöty, luojan kiitos. Käymme Haaparannalla ostamassa karkkia. Varma keino matkustaa takaisin lapsuuteen: ruotsalainen banaanivaahtokarkki.

2 Comments:

Blogger Katja Kaukonen said...

Jou, sanoisinko että täyteläinen joulu siellä. Näin tuon kaiken, sen makuuvaununkin (no joo, olen Kolariin mennyt, se auttoi). Voi, nuo tapanintanssitkin, ihanaa.

Pukkirelaamisesta olen täysin sama mieltä, siksi ukkoa ei ole päästetty meille nyt kahteen vuoteen, silti olemme saaneet lahjoja, ehkä hänkin on helpottunut, kun ei ole tarvinnut nähdä meitä :D

Valoisaa tätä vuotta!
J.K. Miten se treffailu sujui?

7:11 ip.  
Blogger Hilla said...

Meilläkin oli monen vuoden pukkitauko, kun serkkukaksoset kasvoi sen vaiheen yli, mutta nyt kun on tuo siskon kaksivuotias, pukki on taas kierroksella. Ja sen kaksivuotiaan vuoksi asianlaitaan on suhteellisen helppo suopua. Jossain vaiheessa inhosin pukkia niin että menin vessaan sen visiitin ajaksi... Tämänvuotinen ymmärsi onneksi tehtävänsä ja viipyi vain n. 10 minuuttia.

Kirkkautta uuteen vuoteen sinullekin!

J.K. Deittiraportti luvassa lähiaikoina! :)

11:44 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home