maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Tasapainoton nainen ja hyvännäköinen mies

Pakko tehdä nosto kommentista, jonka olin saanut Deittiraportti-kirjoitukseeni. Kirjoittaja on mies, joka toteaa näin:

"jostain syystä sellaiset täysin tasapainottomat, bipolaarit eukot aina kiihottavat, vaikka tajuaakin täysin varmasti sen, ettei tasapainottomien sekopäiden kanssa koskaan pysty saamaan tasapainoista ja onnellista parisuhdetta tai perhe-elämää. Mutta kun ne kiltit ja onnelliset tytöt ovat niin tylsiä, urautuneita ja intohimottomia."

Hei miksette aiemmin sanoneet! Pitää heti lisätä deittiprofiiliin, että tasapainoton bipolaari-eukko odottaa täällä ottajaansa.

Elämäni mies, josta hiiskuin edellisessä kirjoituksessa, vaikuttaa edelleen ns. pot. mieheltä (opiskeluaikaisen kämppikseni lanseeraama lyhenne "potentiaalisille miehille"). Nyt on kuitenkin ilmennyt odottamaton ongelma: lähettämänsä kuvan perusteella mies on järkyttävän hyvännäköinen. Onko loukkaavaa kirjoittaa, että "on ollut tosi mukava viestitellä kanssasi, mutta valitettavasti olet aivan liian komea"? Vai voiko toivoa, että se olisi luonnossa vähän rumempi?

5 Comments:

Blogger Lady Laetitia said...

Mun mielipiteeni on, että mies on vaan lähettänyt todella hyvän kuvan itsestään. Ei kannata tuomita tai lopettaa ennen kuin olet hänet oikeasti nähnyt. Hän saattaa todellisuudessa näyttää toiselta, mutta silti kuvaltaan. Itse tapailin kerran erästä, jonka netissä tapasin ja hän näytti kuvassa mielestäni liian hyvältä, mutta kun hänet oikeasti tapasin, hämmennyin suuresti. Luonnossa hän näytti myös kuvaltaan, mutta ei siltä millaiseksi hänet olin kuvitellut. En tiedä tajuatko mitä tarkoitan. Emme jatkaneet tapailua, sillä ilmeisesti myös itse näytin toiselta kuin hän oli kuvitellut..

12:08 ap.  
Blogger Hilla said...

Lady, kuva oli kyllä sellainen kännykkäkameralla otettu räpsäisy vessan peilistä, josta salamavalo heijastui häikäisevästi. Kuvan kehnosta laadusta huolimatta en kuitenkaan voinut olla huomaamatta kuinka raamikas mies peilissä näkyi, sellaiset hämmentävät rintalihakset ja hauikset erottuivat paidan alta ja sänkipartakin oli kuin kansikuvapojalla.

No, en oikeasti anna keskeneräisen hankkeen kaatua tähän. Olet varmasti aivan oikeassa siinä, että ihmisen todellinen ulkonäkö paljastuu vasta kasvokkain tavatessa. Ulkonäkö syntyy niin paljon myös eleistä ja ilmeistä ja siitä miten ihminen itsensä kantaa.

Eikä tämä hyvännäköinen mies vaikuta liian ulkonäkökeskeiseltä, koska on edelleen viestitellyt nähtyään lähettämäni kuvan, jossa näytän aivan itseltäni, eli tavalliselta silmälasipäiseltä perunanenältä. :)

11:04 ap.  
Blogger Veloena said...

Dzissus, Hillurei, en ole koskaan ajatellut sinun näyttävän "tavalliselta silmälasipäiseltä perunanenältä". Laupias taivas...

Joskus Pomponautti sanoi mulle seukkauksen alkuaikoina, ettei aluksi olisi halunnut tavallaan seukata kanssani, koska hänellä oli semmoinen pelko, että jos joku on oikein kaunis (ja hänestä olin; olin tietysti tikahtua huvittuneisuuteen, koska itsensä sitä tapaa nähdä vikojen kimppuna) niin se on sitten ulkonäkökeskeinen ja koppava myös. Jännä juttu: en tunne kovinkaan montaa ihmistä, jotka pitäisivät itseään kauniina, vaikka minä erotankin heissä kaikissa valtavasti viehättävyyttä. Ja sitten: Olen tavannut toki myös muutaman tyypin, jotka ovat vakuuttuneita hyvännäköisyydestään tai vaihtoehtoisesti neuroavat siitä siinä mittakaavassa, että tekisi mieli puhua pakkomielteestä. He taas harvemmin vaikuttavat, no, mitenkään kiinnostavilta, vaikka olisivat kuinka laitettuja tai luonnostaan filmaattisia piirteiltään. Sellainen tietty itsekeskeisyys valitettavasti kun säteilee ihon ulkopuolelle siinä missä elämästä innostuneisuuskin...

Se on niin eri asia, onko joku mun mielestä komea tai sun mielestä komea, ja onko hän sitten itsensä mielestä mistään kotoisin ulkonäöltään, ettei ehkä kannata liikaa huolestua asiasta. :)

(Ps. Minulta saisi heti nalkutusta, jos mies uskaltautuisi sänkeilemään, minusta näet sänget ovat superällöjä. Samoin päälleasti näkyvät lihakset... :D no en ehkä valittaisi niistä, mutta saattaisin parahtaa, että älä ainakaan anna noiden tulla yhtään isommiksi... mistäs sitä tietää, vaikka tuo mies olisi aiemmin heilastellut jonkun tämmöisen psykon kanssa ja olisi siis nyt traumoissaan siitä, että näyttääkö sen hauikset idiootilta... :P)

3:57 ip.  
Blogger Hilla said...

Kiitos Vellu! Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että ihmisen viehättävyys ei synny pelkästä ulkonäöstä. Juuri tuollainen liiallinen itsetietoisuus on minusta rumaa, kun taas tapa hymyillä voi olla järjettömän viehättävä kasvonpiirteistä riippumatta.

Minä koen jonkinasteista viehtymystä sänkipartaan, vaikka se voi ymmärtääkseni olla hieman epämukava jos haluaa vaikka pussailla. Lihaksikkuutta en sen sijaan ole koskaan kokenut kovin puoleensavetäväksi, melkeinpä päinvastoin. Siis onhan se ihan mukavaa, jos miehellä on vahvat käsivarret (joille voin painautua), mutta ei niiden tosiaan tarvitse olla silminnähden lihaksikkaat. Bodattuja vartaloita katsellessani voin pahoin.

5:01 ip.  
Anonymous Pikki said...

Iltapäiväni ratoksi olen posottaa lukenut kiinalaista lääketiedettä täysillä. Bipolaarisuutta voidaan kuulema lievittää akupisteestä, joka sijaitsee suoraan välilihassa. Anna sille Hurjalle Hurmukkaalle mahdollisuus - eikös ihmissuhteisiin jotenkin kuulu toisen tasapainottaminen omalla olemuksellaan?! Ja antautuminen!

6:24 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home