sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Deittiraportti

Aikomuksenani oli raportoida nettideittailuni käänteitä hieman useammin, mutta nyt seuraa tiivistelmä tähänastisista saavutuksista:

Vaihdoimme aiemmin mainitun palomiehen kanssa valokuvia. Minuun teki tietysti vaikutuksen kuvassa näkyvä paloauto-miljöö sekä tulevan deittini yllä oleva palomiehen-vormu. (Noloa.) Kirjoittelimme lisää, palomiehellä oli mukavat jutut ja katsoin sormieni lävitse sitä, että noin joka kolmas lause päättyi kolmeen pisteeseen. Sitten sovimme hänen ehdotuksestaan tapaamisen ravintolaan. Hitto että jännitti! Ensirepliikkini oli jotain senkaltaista että "mua vähän ujostuttaa, hihi". Pääsin kuitenkin nopeasti tilanteen tasalle ja meillä oli oikein rento illallinen. Sain tietää hämmästyttäviä asioita palomiehen työstä, mm. sen, että palomiehet ovat myös ambulanssikuskeja. Siis jos jollain on sydänkohtaus, paikalle kiitää palomiehiä, ja uskokaa tai älkää, syöksysynnytyksissä kätilöinä toimivat palomiehet!

Aika lailla ensimetreiltä asti oli kuitenkin selvää, että palomies ei saanut minua syttymään, lempi ei leimahtanut jne. Muutama päivä tapaamisemme jälkeen sain sitten puserrettua viestin, jossa korostin sitä, kuinka mukavaa oli, mutta että minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että meitä ei ole tarkoitettu toisillemme (säälittävää - jos keksitte paremman muotoilun, kertokaa pliis). Sain niin ihanan vastausviestin ("joku onnellinen mies saa sinusta ihanan puolison" yms.), että epäilin hetken arvostelukykyäni, mutta päätin kuitenkin kovettaa sydämeni ja siirtyä eteenpäin.

Vaihdoin muutaman viestin erittäin hauskannäköisen ja muutenkin kiinnostavanoloisen sairaanhoitaja-miehen kanssa, joka kuitenkin lakkasi pian vastaamasta minulle. Oli siis oletettavasti löytänyt jonkun hyvännäköisen ja liikunnallisen mimmin vokoteltavaksi.

Tuorein deittini on esikoulunopettaja. (Olen ylpeä laajasta skaalastani - onko olemassa maskuliinisempaa ammattia kuin palomies ja toisaalta feminiinisempää ammattia kuin eskarinope?) Nyt olen joutunut perimmäisten kysymysten äärelle. Mitä minä oikein haluan? Mukavan, kiltin, tavallisen miehen, joka on selvästi kiinnostunut minusta ja jonka voisi hyvin kuvitella huolehtivaksi perheenisäksi? Yksikään viisari ei värähdä, kun sellainen olisi tarjolla. Kun taas ns. huono mies, johon on retkahdettu ja jolta on pakitkin saatu ja joka on kaikella tapaa todettu vääräksi vaihtoehdoksi, saa vieläkin sydämen hieman sykähtämään.

Yritin selittää siskolleni, miksi kiltti, mukava eskarinope ei kiinnosta. En osannut, mutta yritän uudelleen.

Ensinnäkin on tietysti se jonkinlainen olemukseen liittyvä vetovoima, jota joko on tai ei ole. Miehen ei tarvitse olla erityisen komea ollakseen puoleensavetävä, mutta jonkinlainen sex appeal on perusvaatimus. Toinen kysymys on se, voiko parin tapaamisen perusteella olla varma siitä, onko sitä vetovoimaa vai ei. En minä kaikkiin miehiini ole ihastunut ensinäkemältä. Tai no, melkein kaikkiin kyllä.

Toinen asia, jota arvosta todella paljon, on kyky itseironiaan. Se on osoitus itsetunnosta ja -tuntemuksesta, hyvästä huumorintajusta ja tietystä älykkyydestä. Jos joku on koko ajan ihan tosissaan niin eihän siitä mitään tule. Tai siis tulee tylsää.

Tämän kummempiin selityksiin en edelleenkään pysty. Kysymys kuuluu, miten kertoa mahdollisimman kauniisti, että olet oikein mukava, mutta.

Kysymys kuuluu myös, osaanko lainkaan tehdä oikeita valintoja mitä tulee rakkauteen.

10 Comments:

Anonymous kati said...

"Toinen asia, jota arvosta todella paljon, on kyky itseironiaan. Se on osoitus itsetunnosta ja -tuntemuksesta, hyvästä huumorintajusta ja tietystä älykkyydestä. Jos joku on koko ajan ihan tosissaan niin eihän siitä mitään tule. Tai siis tulee tylsää."

Allekirjoitan täysin. Sitkeyttä ja huumoria jatkoon, kyllä se sieltä jostain joskus ihan varmasti.

9:44 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Minusta kannattaa sopia ekat treffit niin, että ne on mahdollista lopettaa suht. nopeasti, jos itselle on selvää että mies ei sävähdytä. Tästä syystä en itse esim. mene koskaan illalliselle ekoilla treffeillä.

Tietyllä tavalla tämä on helpointa kaikille osapuolille. PItkän illallisen aikana mies, jos ehtii kiinnostua itsestä ehtii myös pahimmillaan kehittää vaikka mitä fantasioita yhteensopivuudesta, vaikka itse käyttäytyisi koko ajan vaan neutraalin ystävällisesti.

Ja pakkien antaminen sinänsä mukavalle, mutta ei-sopivalle ihmiselle kirpaisee aina, mutta on vaan seisottava sen takana, miltä itsestä tuntuu. Vaikka toinen olisi kuinka innokas.

Hyvää jatkoa deittailuun!

Maria

12:44 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Alkoi pelottavasti kuulostamaan Sinkkuelämää-sarjan Carrien pohdiskelulta loppua kohden. Ei siinä. Jatka vain. Sehän on hyvä sarja, ainakin jollain mittapuulla.

7:00 ip.  
Blogger Hilla said...

Kati, olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tuo itseironia on tosi tärkeä juttu, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Toisaalta on ihanaa, jos ihmisessä on ironian vastapainona myös lempeyttä niin itseä kuin muitakin kohtaan. Sellaista hellää ymmärrystä inhimillisestä vajavaisuudesta.

Maria, tuossa toimintastrategiassa on kyllä järkeä. Minulla oli kuitenkin oikein mukava ensitreffi-illallinen, vaikkei mies säväyttänytkään. On jotenkin virkistävää viettää pari tuntia sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämänpiiri ja ajattelutapa on tyystin erilainen kuin itsellä. Sellaista tapahtuu ainakin minulle hyvin harvoin.

Huikein esimerkki tällaisesta maailmojen kohtaamisesta on se, kun erään Kaamasen kievarin tanssilattialla solmitun tuttavuuden myötä päädyin istumaan iltaa neljän alikerstantin kanssa karaokebaariin. Se oli hauskaa siihen asti kun alettiin puhua Hitleristä. Silloin minun oli pikaisesti poistuttava paikalta ja hakeuduttava terapiaan omaan vakiobaariini. :)

Anonyymi, totta tosiaan, minusta on tulossa Carrie. Voi herra paratkoon.

10:07 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Joo, voihan se olla mukavaa ja avartavaakin jos seuralainen on mukava, mutta sitä kun ei voi tietää etukäteen millainen se on.. Ja jos se on mukavuuden lisäksi sävähdyttävä, niin sittenhän voi sopia ekojen treffien jälkeen mielin määrin niitä romanttisia illallistreffejä :)

Maria

11:10 ip.  
Blogger Katja said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

2:30 ip.  
Blogger Katja said...

-- ja vielä kerran:

Kiitos raportista. Ehdinkin jo odotella. Olet mainio!

Minä olen sitä mieltä, että kyllä sisin tietää likipitäin heti. Itse toimin aikoinaan niin, että odotin sitä kemiaa. Se ajoi kummallisille poluille, mutta kyllä sieltä kotiin löydettiin. Minulla oli kaksi vaatimusta eli kärjistetysti: aukoton kemia tai muuten totaalinen henkinen yhteensopivuus, joka sekin voi olla noita kemioita monella tavalla herättelevää. Mieluiten tietysti nuo molemmat.

Nyt mietin, että ennen kaikkea pitää olla ihminen, joka hyväksyy minut juuri tällaisena ja myös itsensä sellaisena kuin on, mieluiten kaikki muutkin.

Nuo ovat kyllä vaikeita. Se huumorikin on kyllä tärkeä juttu. Eikä saisi olla liian helppokaan, vaikka olisi muuten täydellinen. Eräs toi heti ekan tapaamisen jälkeen hammasharjan luokseni, kävi käsiksi tiskiröykkiööni ja halusi puhua puhelimessa äitini kanssa eli oli liian äkkiä liian täydellinen.

P.S. Minä ja ystäväni laadimme muinoin rasti ruutuun -listan miehille, joita saatoimme ajatella potentiaalisina poikaystävinä. Aika rujoa. Ei niistä suhteista mitään syntynyt, emme kai itse olleet heille sopivia. Auts.

2:32 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Yksi tärkeä pointti, mikä kertonee vähintään sex appealista ellei jopa muustakin: ominaistuoksu.

Se ei ole ainoa syy miksi nettideittailu ei ajatuksenakaan iske.

3:34 ip.  
Blogger jospa said...

Noista palomiehen kolmeen pisteeseen päättyvistä lauseista tuli mieleeni eräs tutuntuttu, joka koetti onneaan nettideittailussa. Hän sai monta mukavan kuuloista vastausta ilmoitukseensa, muttei oikein keksinyt, millä kriteereillä lähtisi karsimaan jyviä akanoista. Lopulta hän päätyi sopimaan treffit sen ainoan kanssa, jolla ei ollut koko kirjeenvaihdon aikana yhtään yhdyssanavirhettä. Nykyään tämä pari on ollut jo kymmenisen vuotta onnellisesti naimisissa! :)

Toivottavasti kohtaat jonkun ihanan miehen, joka osaa nauraa oikeissa paikoissa ja sytyttää kipinöitä! Minun ja R:n suhde alkoi kirjeenvaihdolla, joten kuvittelen jotenkin ymmärtäväni tilanteestasi jotain!

9:46 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

"If you always do what you always did, you will always get what you always got."

Eli jos niiden renttujen kanssa on aina mennyt metsään, niin sinun on pakko jossain vaiheessa vaan kokeilla tosissaan niiden kunnollisten ja tylsien perusduunareiden kanssa. Tai sitten jatkaa pään seinään lyömistä ja ihmetellä, että miksi kaikki suhteet kaatuu.

Sama se on meillä miehilläkin: jostain syystä sellaiset täysin tasapainottomat, bipolaarit eukot aina kiihottavat, vaikka tajuaakin täysin varmasti sen, ettei tasapainottomien sekopäiden kanssa koskaan pysty saamaan tasapainoista ja onnellista parisuhdetta tai perhe-elämää. Mutta kun ne kiltit ja onnelliset tytöt ovat niin tylsiä, urautuneita ja intohimottomia.

No, ehkä ongelma helpottuu sitten kuusikymppisenä kun libido laimenee.

4:12 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home