lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Onnea Hilla!

Hyvää Hillan-päivää kaikille!

Olen uuvuttanut itseni etsimällä sänkyä ja pöytää kirpputoreilta ja huonekaluliikkeistä. Pyöräilin aika monta kilometriä todetakseni, että kirppareiden ja kierrätyskeskusten tarjonta on valjuhkoa: pari kolhoa toimistonpöytää, kellastunut runkopatjasänky ja ankeita lavereita viidellä eurolla. Huomattavan rumia sohvia oli tarjolla laajat valikoimat. Päätin, että haluan kuitenkin ostaa itselleni ihan uuden sängyn, mutta huonekaluliikkeissä vasta tunsinkin itseni vieraantuneeksi. Suomi-Soffan seinältä minua tuijotti ilmeetön Janne Ahonen, joka istui sukkasillaan liian ison näköisessä nojatuolissa. Sängyn ostaminen kyseisestä liikkestä tuntuisi raskaalta rikokselta omaa estetiikkaani vastaan, oli itse peti millainen tahansa. Makasin erinäisillä runkopatjasängyillä WWF:n lakin lippa kattoon sojottaen ja ihmettelin, millä perusteella sängyn ostopäätös oikein pitäisi tehdä. Kaamea tunne olla melkein kolmekymppinen nainen, joka on ostamassa elämänsä ensimmäistä sänkyä eikä yhtään tiedä, minkälaisen mahtaisi haluta. Soitin jo hädissäni isällenikin ja kuulin, että halvinta ei kannata ostaa ja petauspatjan olisi hyvä olla paksu.

Retkeni laihahko saalis on yksi käytetty Hackmannin kattila (19 euroa) sekä yksi veitsi, jollaisen unohdin elokuussa Ahvenanmaalle (20 senttiä). Lisäksi ostin uuden muhkean täkin, sillä syksyinen ilmanala on viilentänyt Harakanpesämme niin, että viime yön nukuin kolmen peiton ja viltin alla. Huh, materian hankkiminen on näännyttävää puuhaa.

Sain vasta eilen illalla purettua rinkkani viimeviikkoisen karkumatkan jäljiltä. Siinä kohtaa haikeus iski ensimmäistä kertaa lujaa. Nostelin kaappiini vaatekappaleita, joissa viipyi kosketuksen ja lähekkäinolon muisto, mutta jotka tuntuivat kädessä viileiltä ja elottomilta. Kökötin patjani reunalla, lattian muovimatto tuntui jäätävän kylmältä villasukankin läpi ja minun piti vähän itkeä, koska minulla ei ole omaa sänkyä, puhumattakaan miehestä, jonka kanssa sen sängyn saisin jakaa.

5 Comments:

Blogger X said...

Joo, onnittelut täältä!

Kuule. Ikeassa on huonekaluja. Jos ryhtyisit Ikean asiakkaksi, olisi minullakin vähän mukavampaa. Harkitsepa. :)

9:10 ip.  
Blogger anjuk said...

Jyrkkä II huonoille halpisrunkopatjasängyille, erityisesti SuomiSoffan sellaisille! Kuten myös huonoille miehille! Parempi on naisihmisen maata taivasalla kuusenhavuilla kuin huonojen sänkyjen/miesten päällä/alla.

Nimim. Kysykää mistä tiedän

3:25 ip.  
Blogger sivuaskel said...

Liikuttava teksti. Kyllä sänky löytyy - ja mieskin. Nimimerkki" uusi elämä alkoi neljä vuotta sitten" :)

7:01 ip.  
Blogger hetket said...

Kirppareilta löytyy toisinaan hyviä runkopatjasänkyjä, niitä kannattaa kokeilla siellä kaupassa, hyvä merkki on käytettynäkin ok... Mutta on kiva lukea blogiasi, ajatuksiasi, kirjoitat lämpimästi lapsistakin, vaikka olen hyvin eri elämäntilanteessa, nautin blogisi lukemisesta!

11:35 ip.  
Blogger Hilla said...

Kiitoksia kaikille rohkaisusta miesten ja sänkyjen suhteen! Täytyy elää siinä toivossa, että molemmat asiat ottavat järjestyäkseen, kunhan aika on täysi.

Hetket, ihanaa kuulla, että olet viihtynyt Hillassa.

8:51 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home