Levottomia
Luulin, että syksy ja vakaa arki alkoi jo, mutta eikös mitä: liehun pitkin Suomea kuin mikäkin. Eilisen olin Helsingissä poetiikkakonferenssissa, huomenna lähden pitkäksi viikonlopuksi Tornioon, ensi viikolla pitäisi muuttaa ja perjantaiksi matkailla taas Helsinkiin. Juuri nyt on vähän väsynyt olo, kun unet on jääneet liian lyhyiksi ja mielessä liikkuu levottomia ajatuksia. Myös ihania, vatsaa viiltävän levottomia ajatuksia.
Määrään itselleni lääkkeeksi rauhallisen illan, joka pitää sisällään muutaman kilometrin pyöräilyn, muikeat löylyt ja järvessä uintia. Sellaisen kuurin jälkeen ihminen ei yksinkertaisesti voi olla levoton.
Määrään itselleni lääkkeeksi rauhallisen illan, joka pitää sisällään muutaman kilometrin pyöräilyn, muikeat löylyt ja järvessä uintia. Sellaisen kuurin jälkeen ihminen ei yksinkertaisesti voi olla levoton.
posted by Hilla at 5:17 ip.
3 Comments:
Jeah, poetiikkakonffa rokkasi hyvin.
T:Jarkko T.
Hei Jarkko, löysit siis tänne, hyvä hyvä! Täytyypä käydä vastavuoroisesti sun luona kylässä. Konffa oli tosiaan ihan rock, monta ajatusta jäi mieleen muhimaan. Varsinkin loppudebatti oli oikein kiintoisa - huomasin vain, että mua ärsytti, kun keskustelu jäi 100% maskuliiniseksi. Olisin halunnut kuulla myös naisten ääniä ja kannanottoja, salissa istui kuitenkin monta naispuolista asianosaista. Ristolle olen marmattanut, kuinka mua joskus ottaa päähän se, miten uuden runouden kenttä näyttäytyy usein nuorten miesten kukkotappelu-areenana... Kaikella rakkaudella, enkä halua yleistää tuota kukkotappeluvertausta koskemaan kaikkia nuoria kirjoittavia älykkäitä miehiä, on teitä myös ihania.
Joo, äijät taas jyräsivät. Loppukeskusteluun piti kyllä tulla myös Piritta Maavuoren, mutta hänelle tuli joku viimehetken este.
T:Jarkko T.
Lähetä kommentti
<< Home