Siivekkäitä
Eilisen kirjameemin innoittamana jatkan vielä samasta teemasta. Listan ulkopuolelta haluaisin nimittäin mainita vielä yhden kirjan, Saila Susiluodon Siivekkäät ja Hännäkkäät, joka on ehdoton lempikirjani 2000-luvulla julkaistuista kokoelmista, kenties kaikista suomalaisista tai koko maailman runokokoelmista, joita en tietysti ihan läpikotaisin tunne. Joka tapauksessa, olen viime päivinä lähettänyt viestejä, sähköisiä ja paperisia, joissa siteeraan Susiluotoa, ja tuota kokoelmaa selaillessa olen taas kerran huomannut, kuinka ihania sanoja siinä onkaan.
"Elämä on yritys hallita monimutkaiseksi käynyttä magiaa, he huusivat, työnsivät häntä lempeästi. Lue loitsusi. Ole alasti. Pidä haavasi. Jos luulit tekeväsi näyistä totta, ne tekivät totta sinusta."
"Hän nukkui kolmessa vuoteessa karhujen talossa, jonne ei sittemmin enää palannut, sillä talot, huoneet, vuoteet kuten ihmiset ovat muistoissa suurempia, niin sanoi häntä ja näin: lähde talosta kuin vieras joka olet. Samaa unta ei katsota kahdesti, ei samaa elämää toiste enää. Samaa unta ei katsota kahdesti, samaa lausetta ei enää toiste."
"Niin, sanoi nainen, lentelen, putoilen vähän väliä, paiskaudun maata vasten kädet auki, nousen, tiedäthän."
Varsinkin tuohon viimeisen sitaatin naiseen samastun vahvasti - olen samastunut itse asiassa jo ennen kuin luin nuo säkeet, sillä kirjoitin vuosia sitten itse runon, jossa puhutaan lentämisestä, putoamisesta, uudelleen kasvatetuista sulista, varmuudesta: "tulen aina lentämään".
Minä olen varomaton lentäjä, avaan käteni ja sydämeni auliisti, lentelen ties millä taivailla. Ja toisaalta varon visusti sitä, että jäisin jonkun toisen varaan leijumaan, mieluummin paiskaudun maahan, pudistelen vaatteeni ja puhallan itse kämmenten naarmuihin.
"Elämä on yritys hallita monimutkaiseksi käynyttä magiaa, he huusivat, työnsivät häntä lempeästi. Lue loitsusi. Ole alasti. Pidä haavasi. Jos luulit tekeväsi näyistä totta, ne tekivät totta sinusta."
"Hän nukkui kolmessa vuoteessa karhujen talossa, jonne ei sittemmin enää palannut, sillä talot, huoneet, vuoteet kuten ihmiset ovat muistoissa suurempia, niin sanoi häntä ja näin: lähde talosta kuin vieras joka olet. Samaa unta ei katsota kahdesti, ei samaa elämää toiste enää. Samaa unta ei katsota kahdesti, samaa lausetta ei enää toiste."
"Niin, sanoi nainen, lentelen, putoilen vähän väliä, paiskaudun maata vasten kädet auki, nousen, tiedäthän."
Varsinkin tuohon viimeisen sitaatin naiseen samastun vahvasti - olen samastunut itse asiassa jo ennen kuin luin nuo säkeet, sillä kirjoitin vuosia sitten itse runon, jossa puhutaan lentämisestä, putoamisesta, uudelleen kasvatetuista sulista, varmuudesta: "tulen aina lentämään".
Minä olen varomaton lentäjä, avaan käteni ja sydämeni auliisti, lentelen ties millä taivailla. Ja toisaalta varon visusti sitä, että jäisin jonkun toisen varaan leijumaan, mieluummin paiskaudun maahan, pudistelen vaatteeni ja puhallan itse kämmenten naarmuihin.
posted by Hilla at 4:45 ip.
4 Comments:
Voi, minäkin nimesin Siivekkäät yhdeksi tärkeimmäksi kirjakseni!
Heippa, tää oikeastaan kuuluisi edelliseen postaukseesi, mutta siitä Karmasta. Luepa ja sano, mitä pidit. Itse luin sen pari vuotta sitten ja minusta se oli silloin kauhea - tihkui ennakkoluuloja ja silkkaa rasisimia. (Äh, pilaankohan lukukokemuksesi?) Olisi kivaa kuulla mielipiteesi siitä nyt.
Ja onnea hirmuisesti uuden kodin johdosta! Miten ihanaa, että entisellä kotikadulla edelleen asuu ihmisiä puutalokommuun(e)issa!
Hilla, moni jättää lennot sikseen, koska pelkää, että päätyy pakkolaskuun tai jopa putoamiseen. Turvallisempaa on madella maan pinnalla ja ihastella tai hämmästellä noita kummia siivekkäitä.
Oletko muuten lukenut Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeet?
Kati, Susiluoto on aivan ihana, hauska kuulla, että muutkin ovat ymmärtäneet sen :)
Heini, kuulinkin jo konferenssissa siitä keskustelusta, jonka Karma herätti, siis siitä, että saako suomalainen nainen kirjoittaa noin negatiivisesti maahanmuuttajamiehistä. Kirjan alusta en ainakaan ole kauheasti pitänyt, mutta katsotaan.
Kaisa, etsinpä heti Lentämisen alkeet käsiini, kiitos vihjeestä, ja kauniista kommentistasi, taas kerran.
Lähetä kommentti
<< Home