tiistaina, elokuuta 15, 2006

Kirja-aatoksia

Sain Veloenalta haasteen tähän meemiin jo viikko sitten, ja tässä sitä mennään:

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?
Hih, tämähän onkin helppo aloitus! Jonnekin nuoruusvuosiin kai täytyy mielessään palata, silloinhan ne kirjat tärähteli tajuntaan ihan eri malliin kuin nykyään. Mutta olisiko joku suorastaan muuttanut elämäni? En oikein usko. Vastaan, että yksikään kirja ei ole muuttanut elämääni, kun taas kirjoja, jotka ovat säväyttäneet niin, että elämä on ainakin hetken aikaa tuntunut toisenlaiselta, on niin paljon, ettei niitä käy luetteleminen.

2. One book you’ve read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Astrid Lindgrenin Veljeni leijonamieli. Ensin kuulin sen äidin lukemana, sittemmin olen lukenut sen monta kertaa itse. Viimeksi taisin lukea sen yliopiston ruotsin kurssin aikana, ja myös ruotsiksi luettuna loppu sai minut kyyneliin.

3. One book you’d want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Tätä pohdittiin keväällä Dodon lukupiirin ensitapaamisessa, ja minulle tuli ensimmäisenä mieleen sama kirja kuin muutamalle muullekin: Pyhä Raamattu. Tavallaan tuo tuntuu lattealta valinnalta, mutta valitsen sen silti. Raamatussa olisi paljon sellaista, mitä voisi inhota ja paljon sellaista, mitä voisi rakastaa, ja varmasti molemmille tunteille olisi käyttöä saaren autiudessa. Ehdottomasti pitäisi saada se suomennos, jolla on oppinut kuulemaan jouluevankeliumin, tutuissa lauseissa on valtavasti lohtua ja turvaa.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Erica Jongin Lennä, uneksi, jonka luin 15-vuotiaana. En ollut edes pitänyt poikaa kädestä, mutta tulinpahan oppineeksi sellaisenkin käsitteen kuin "napiton pano" (ilmaisu viittaa muistaakseni pidäkkeettömään, eläimelliseen seksiin). Luin viime keväänä kirjan ensimmäiset sivut tädin luona, ja teksti tuntui minusta ihan kököltä. Silloin 15-vuotiaana tuli kuitenkin tosi huikentelevainen olo. :)

5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Viime vuosien ehdottomasti parhaimmat kirjaitkut olen itkenyt Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogian äärellä. Luin ja itkin Koskelan perhettä mökillä, IC-junassa ja silloisen heilan parvella, ja ihan valehtelematta nyyhkytin ääneen. Äiti tuumasi yhtenä aamuna punaisia silmiäni katsoessaan että "jaa-a, meidän tytöstä taisi tulla sosialisti yhdessä yössä".

Tässä kohdassa haluan kyllä mainita kaksi kirjaa, sillä minulla on sydäntäsärkevä muisto siitä, kun noin 10-vuotiaana luen Pikku naisia (tai se taisi olla sen jatko-osa), ja meinaan kuolla itkuun, kun Beth kuolee. Tiesin, että niin käy, ja vaati valtavaa henkistä ponnistusta, että kykenin ylipäätään lukemaan sen kohdan.

6. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Suunnittelin joskus lukiolaisena, että kirjoittaisin omaelämäkerrallisen teoksen nimeltään Lentoonlähtö. Toivoisin, että olisin silloin kirjoittanut sen ja saisin nyt kymmenen vuoden jälkeen lukea silloisen välitilinpäätöksen elämästäni.

7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Tämä on kyllä kaikkein vaikein. Silloin kun luin Hannu Mäkelän Mestaria Helsingin pääsykokeisiin, taisin kyllä toivoa, että koko kirjaa ei olisi olemassa, mutta en minä kyllä sitäkään haluaisi tuomita olemattomuuteen. En osaa vastata.

8. One book you’re currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?
Yksi keskeneräisistä kirjoista on Virginia Woolfin Oma huone. Se on itse asiassa ollut kesken noin kolme vuotta, siitä asti, kun sain sen ystävältäni valmistujaislahjaksi. Olen aina silloin tällöin palannut siihen, ja aina ajatellut, että onpas se hyvä ja satiirinen ja moderni, mutta jostain syystä kirja on aina jäänyt kesken. Tänä iltana aion aloittaa Marianne Backlénin Karman, josta kuulin kiinnostavan esitelmän viime viikon konferenssissa.

9. One book you’ve been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?
Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on ollut luettavien listalla suunnilleen ilmestymisestään lähtien. Tänä kesänä sain Tornion kirjastosta käsiini Itkosen esikoisen Myöhempien aikojen pyhiä, joka oli kesän paras lukuelämys, ihan huippu kirja, ja vahvisti aiettani lukea myös tuo toinen.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa
Haastan kirjaihmisiä: Kesä, Päiviä, Sattumia ja kuulumia, KunKirjoitan sekä Pönttöman Kuusiksesta.

Nyt lähden asuntoon, joka on kotini vielä joitakin viikkoja. Siellä on ihana sotku, viime aikojen elämykset pitkin pöytiä ja tuoleja ja lattioita. Pesun tarpeessa oleva kesämakuupussi, tanssin kolhimat punaiset korkokengät, tyllialushame, konferenssisalkku, savunhajuisia vaatteita, pyykkipussi, jota hädin tuskin uskallan avata, avaamaton punkkupullo, jota en jaksanut juoda hääiltana, ryppyisiä kesähepeneitä, joissa vaelsin helteisessä Turussa, kummipojalle ostettu, monta viikkoa myöhässä oleva synttärilahja. En melkein raaskisi siivota ja pyykätä, kun kaikkeen sotkuun liittyy niin mukavia muistoja.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Ihana päivän aloitus - lukea Hillan kirjafiilistelyjä. Täällä pohjantähden alla kyllä, ja Pikku naisia kyllä. Ja kaikki Hannu Mäkelän kirjat voisi hävittää tästä maasta (kauhea sovinisti). Mutta Myöhempien aikojen pyhiä!! Se oli Espanjan matkan kärsimyskirja, niin huono ja tylsä! Aion silti lukea sen Itkosen uusimman, minäkin.

Politiikan tutkija minussa on ollut ihan fiiliksissä yllätyskirjasta: Kuningatar Noor: Ihmeellinen elämäni (tai jotain). En ole voinut lukea sitä juuri ennen nukkumaanmenoa, etten valvoisi koko yötä, kun värikkäät kuvat Jordaniasta vilisevät silmien edessä. Ja se on sopinut vähän liian hyvin tähän aikaan.

Onnea uuteen kotiin, ihana Hilla! Ehkä päästään sinne syksyn mittaan saunomaan!

10:25 ap.  
Blogger Hilla said...

Ja mikä ihana päivän aloitus mulle - rakkaan lukuystävän kommentti. Mukavaa kuulla susta kulta!

Hassua, miten kirjat voivat kolahtaa eri tavoin, myös itselle eri aikoina. En oikein tiedä, mikä tuossa Itkosessa minuun kolahti, mutta luin sitä herkeämättä, kykenemättä nukkumaan, ihmisenä olemista ihmetellen. Minua kiehtoi se ulkopuolisen näkökulma suomalaisuuteen, mutta vielä paljon enemmän se ristiriita, joka kirjassa rakennetaan uskonnollisten ja moraalisten sääntöjen ja toisaalta ehdottoman, sääntöjä kunnioittamattoman inhimillisen rakkauden välille. Ja jotenkin se päähenkilö oli hienolla tavalla eksistentiaalinen olento, maailmaan heitetty, kaikki kiinnitysköytensä menettänyt.

Panen korvan taakse tuon Kuningattaren värikkäine kuvineen. Kuulostaa hyvältä!

Syksyn mittaan olisi tarkoitus saunoa monta monta kertaa, ja kaikki rakkaat ystävät ovat tervetulleita löylyseuraksi!

10:39 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home