Uuteen kotiin
Minä olen saanut uuden kodin kommuunista!
Kävin siellä eilen illalla, ja jo eteisessä minusta tuntui, että tänne minä haluan, ehkä kuulunkin. Tapasin kaksi ihanaa naista, joilla on sama nimi, ja joille on tärkeää se, kenen kanssa he kotinsa jakavat. Olen niin onnellinen, että he valitsivat minut! Elokuun iltaan hämärtyvässä keittiössä puhuimme muun muassa siitä, kuinka mukavaa on olla omassa huoneessaan omissa oloissaan, mutta kuulla, että kaikki muutkin ovat kotona, tuntea toisten ihmisten läsnäolo saman katon alla. Kun sitten myöhemmin illalla sain soiton, jolla minut toivotettiin tervetulleeksi kommuuniin, ja pyöräilin naapuriin kertomaan ilouutisen ihmisjoukolle, joka istui iltaa nuotion äärellä hääviikonlopusta toipuen, ajattelin, että ei minulla asiat ihan onnettomasti ole, vaikkei rinnallani olekaan vielä miestä eikä lasta lantioilla keikkumassa, on kuitenkin kaikki nämä ihmiset, hyvä tahto, ja maailma, joka kohtelee minua välillä melkein liian hyvin.
Voi olla, että herään kohta hyvästä unesta, niin uskomattoman hyviä asioita on siinä talossa, johon olen muutaman viikon päästä muuttamassa. Kotoisa puutalon haju, perhetuttavien rintamamiestalosta tuttu. Puuhella keittiössä. Lautalattioita ja narisevat portaat yläkertaan. Samanlaiset vinttikomerot kuin mummilassa ennen remonttia. Pihassa suuri tammi. Ulkosauna, jossa on puukiuas. Pyörät rivissä kotikuusen juurella. Ulko-ovi avoinna lämpimään kesäiltaan. Oma huone, johon saan pian viedä omat tavarani.
Minulla on sellainen olo, että olen väkevässä elämän virrassa, joka vie vääjämättä eteenpäin, tietymättömään, mutta hyvään. Monet ystävätkin ovat hyvien virtojen vietävänä: yksi lähtee pian rohkein mielin nousevan auringon maahan, toinen synnyttää kohta toisen lapsensa, kolmas on nähnyt karhun aamu-uinnillaan ja suuntaa karhujen maille itsekin, neljäs on saatellut tänään 7-vuotiaan esikoisensa kouluun, viides oli tänään itse ensimmäistä päivää koulussa opettajana, kuudes meni lauantaina naimisiin. Ei tämä aikuisuus niin kauheaa ole.
Hääkuvia viikonlopun kaksipäivisistä pidoista:
Morsiuspari aitan portailla lupautumassa toisilleen. Elokuun aurinko paahtoi kuumasti, pihlajanmarjat punertuivat, he saivat toisensa meidän silmiemme edessä, kaikkia itketti ja nauratti.
Pimenevä yöhön viilenevä ilta, johon sytytettiin lyhtyjä ja kynttilöitä. Kun latotanssilattialta katsoi pihalle, pimeässä loistivat turkoosit, oranssinkeltaiset ja viininpunaiset pienet valot. Jotkut kantoivat kynttiläpenkin toiseen paikkaan, ja sisältä katsottuna näytti siltä, kuin kynttilät olisivat lentäneet pimeän halki kauniissa rivissä.
Öinen pitopöytä, josta löytyi sieniä, kalakukkoa, marinoituja kikherneitä, oikeita karjalanpiirakoita, savusiikasalaattia, couscousia, yrttilevitteitä, sitruunapiirasta. Ruokataivas.
Pieni kävelyretki hiekkatietä pitkin notkoon, jossa kasvoi suuri koivu. Juhlapihan valot ja hulina jäivät mäen taa. Viljapelto tuoksui, kuu näkyi koivunlehtipitsin takaa, ja kun palasin, hämmästyin omaa varjoani kuunvaloisella tiellä.
Juhlien kruunu: onnellisen, lenseän krapulainen seurue metsälammen rannalla sunnuntaipäivänä. Yhteiset löylyt. Lammen syvä, musta vesi, ohut kerrot auringon lämmittämää päivävettä, sen alla suloinen viileys, kenties saivo, kaksoispohja, tuntemattomat elävät kylmät lähteet. Rannoilla suontuoksuinen hengähdys. Rannalla aikuisia ja lapsia äitiensä rinnoilla, pesuvadissa räiskyttämässä, rattaisiin nukahtaineina, syleissä sikin sokin.
Minä olen tämän kaiken keskellä onnellinen ja haikea ja täyteinen. Tänä aamuna töihin lähtiessä itketti kun kuuntelin Matti Johannes Koivua ja sen biisiä, jossa lauletaan lapsuuden tietämättömyydestä: "En tiennyt kaiteelta voi / pudota maahan / en tiennyt lehdestä voi / saada haavan --- En tiennyt kaikkea ei / pääse karkuun / En tiennyt aina ei / pääse alkuun --- Se oli eilen..." Ja minua itketti kauheasti.
Kurkku on vähän kipeä, on sellainen olo, kuin minulla olisi vähän lämpöä, väsyttää. Tänä iltana haluaisin, että joku istuu sängyn laidalle, painaa lämpimän raskaan kätensä otsalleni, antaa vähän lääkettä ja sanoo: nuku nyt Hilla pieni, minä valvon vielä tuossa viereisessä huoneessa ja herätän sinut sitten aamulla. Ja yöllä haluaisin havahtua siihen, että viluisen ruumiini viereen tulee toinen ihminen, kuumaihoinen kuin elävä kamiina, nostaa peiton paremmin ylleni ja antaa minulle kylkensä lämmön niin etten palele enää ollenkaan.
Kävin siellä eilen illalla, ja jo eteisessä minusta tuntui, että tänne minä haluan, ehkä kuulunkin. Tapasin kaksi ihanaa naista, joilla on sama nimi, ja joille on tärkeää se, kenen kanssa he kotinsa jakavat. Olen niin onnellinen, että he valitsivat minut! Elokuun iltaan hämärtyvässä keittiössä puhuimme muun muassa siitä, kuinka mukavaa on olla omassa huoneessaan omissa oloissaan, mutta kuulla, että kaikki muutkin ovat kotona, tuntea toisten ihmisten läsnäolo saman katon alla. Kun sitten myöhemmin illalla sain soiton, jolla minut toivotettiin tervetulleeksi kommuuniin, ja pyöräilin naapuriin kertomaan ilouutisen ihmisjoukolle, joka istui iltaa nuotion äärellä hääviikonlopusta toipuen, ajattelin, että ei minulla asiat ihan onnettomasti ole, vaikkei rinnallani olekaan vielä miestä eikä lasta lantioilla keikkumassa, on kuitenkin kaikki nämä ihmiset, hyvä tahto, ja maailma, joka kohtelee minua välillä melkein liian hyvin.
Voi olla, että herään kohta hyvästä unesta, niin uskomattoman hyviä asioita on siinä talossa, johon olen muutaman viikon päästä muuttamassa. Kotoisa puutalon haju, perhetuttavien rintamamiestalosta tuttu. Puuhella keittiössä. Lautalattioita ja narisevat portaat yläkertaan. Samanlaiset vinttikomerot kuin mummilassa ennen remonttia. Pihassa suuri tammi. Ulkosauna, jossa on puukiuas. Pyörät rivissä kotikuusen juurella. Ulko-ovi avoinna lämpimään kesäiltaan. Oma huone, johon saan pian viedä omat tavarani.
Minulla on sellainen olo, että olen väkevässä elämän virrassa, joka vie vääjämättä eteenpäin, tietymättömään, mutta hyvään. Monet ystävätkin ovat hyvien virtojen vietävänä: yksi lähtee pian rohkein mielin nousevan auringon maahan, toinen synnyttää kohta toisen lapsensa, kolmas on nähnyt karhun aamu-uinnillaan ja suuntaa karhujen maille itsekin, neljäs on saatellut tänään 7-vuotiaan esikoisensa kouluun, viides oli tänään itse ensimmäistä päivää koulussa opettajana, kuudes meni lauantaina naimisiin. Ei tämä aikuisuus niin kauheaa ole.
Hääkuvia viikonlopun kaksipäivisistä pidoista:
Morsiuspari aitan portailla lupautumassa toisilleen. Elokuun aurinko paahtoi kuumasti, pihlajanmarjat punertuivat, he saivat toisensa meidän silmiemme edessä, kaikkia itketti ja nauratti.
Pimenevä yöhön viilenevä ilta, johon sytytettiin lyhtyjä ja kynttilöitä. Kun latotanssilattialta katsoi pihalle, pimeässä loistivat turkoosit, oranssinkeltaiset ja viininpunaiset pienet valot. Jotkut kantoivat kynttiläpenkin toiseen paikkaan, ja sisältä katsottuna näytti siltä, kuin kynttilät olisivat lentäneet pimeän halki kauniissa rivissä.
Öinen pitopöytä, josta löytyi sieniä, kalakukkoa, marinoituja kikherneitä, oikeita karjalanpiirakoita, savusiikasalaattia, couscousia, yrttilevitteitä, sitruunapiirasta. Ruokataivas.
Pieni kävelyretki hiekkatietä pitkin notkoon, jossa kasvoi suuri koivu. Juhlapihan valot ja hulina jäivät mäen taa. Viljapelto tuoksui, kuu näkyi koivunlehtipitsin takaa, ja kun palasin, hämmästyin omaa varjoani kuunvaloisella tiellä.
Juhlien kruunu: onnellisen, lenseän krapulainen seurue metsälammen rannalla sunnuntaipäivänä. Yhteiset löylyt. Lammen syvä, musta vesi, ohut kerrot auringon lämmittämää päivävettä, sen alla suloinen viileys, kenties saivo, kaksoispohja, tuntemattomat elävät kylmät lähteet. Rannoilla suontuoksuinen hengähdys. Rannalla aikuisia ja lapsia äitiensä rinnoilla, pesuvadissa räiskyttämässä, rattaisiin nukahtaineina, syleissä sikin sokin.
Minä olen tämän kaiken keskellä onnellinen ja haikea ja täyteinen. Tänä aamuna töihin lähtiessä itketti kun kuuntelin Matti Johannes Koivua ja sen biisiä, jossa lauletaan lapsuuden tietämättömyydestä: "En tiennyt kaiteelta voi / pudota maahan / en tiennyt lehdestä voi / saada haavan --- En tiennyt kaikkea ei / pääse karkuun / En tiennyt aina ei / pääse alkuun --- Se oli eilen..." Ja minua itketti kauheasti.
Kurkku on vähän kipeä, on sellainen olo, kuin minulla olisi vähän lämpöä, väsyttää. Tänä iltana haluaisin, että joku istuu sängyn laidalle, painaa lämpimän raskaan kätensä otsalleni, antaa vähän lääkettä ja sanoo: nuku nyt Hilla pieni, minä valvon vielä tuossa viereisessä huoneessa ja herätän sinut sitten aamulla. Ja yöllä haluaisin havahtua siihen, että viluisen ruumiini viereen tulee toinen ihminen, kuumaihoinen kuin elävä kamiina, nostaa peiton paremmin ylleni ja antaa minulle kylkensä lämmön niin etten palele enää ollenkaan.
posted by Hilla at 6:59 ip.
2 Comments:
Voi Hilla kun kirjoitat niin kauniisti! Tuon jälkeen ei ole ainoastaan sellainen olo, että joku sai tiivistettyä häiden tunnelmat sanoiksi, vaan kuin olisi ollut roolissa jossakin ihanassa romaanisssa.
Hale
Hale, sinä hehkuvainen romaanihenkilö! Kiitos omista kauniista sanoistasi. Tanssi sinun ja vielä syntymättömän kanssa on muuten yksi sellainen juhlamuisto, jonka voisi hyvin liittää tuohon kuvaukseen, niin kuin monta muutakin hienoa hetkeä. Onnellista kesä- ja äitiyslomaa, nähdään taas hyvissä merkeissä.
Lähetä kommentti
<< Home