Live your life to the maximum - it's mahjong time!
Näköjään jaksan nykyään kirjoittaa vain perjantaisin.
Viime viikonlopun makasin sängyssä ja luin. Armas Alvarin Varmat tapaukset, Riikka Pelon Taivaankantajan ja Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Hyviä kaikki. Edes uutukaisen sänkyni jousituksen viisivyöhykejärjestelmä ei voinut estää sitä, että kaiken sen makaamisen jäljiltä lanteita, selkää ja hartioita särki ja pää oli ihan pöhnässä. Sunnuntaina vaati ylimaallisia ponnisteluja selviytyä ostamaan lähikaupasta juustoa. Epäilen, että tulevan viikonlopun ohjelma noudattelee samankaltaista kaavaa, ellei jokin henkinen tai hormonaalinen pyörremyrsky riuhtaise minua ulos talosta.
Alkuviikon olen kyllä ollut ihan kohtuullisen reipas, käynyt yhdellä pitkällä kävelyllä ja kahdesti joogavenyttelyssä, keittänyt parina aamuna kaurapuuroa pellavansiemenillä ryyditettynä (tervehenkisyyden huipentuma!), niellyt kiltisti vitamiinit, kalaöljykapselit, maitohappobakteerit sun muut pillerinpuolikkaat, puhdistanut iltaisin hammasvälini, sutinut aamuisin ripsiin väriä. Huomattavana saavutuksena mainittakoon, että keskiviikko-iltana silitin uuden helmalakanani, joka oli odottanut kolmisen viikkoa toimeliaisuuden puuskaani kaapin oven päällä.
Tänään on sitten henkinen suorituskyky ollut sitä luokkaa, että piti pitkästä aikaa pelata netissä muutama erä mahjongia. Mainio peli! Jo noin 15 minuuttia sen äärellä vahvistaa kovasti omanarvon- ja elämänhallinnantunteita, varsinkin jos pelaa työkoneella.
Viime viikonlopun makasin sängyssä ja luin. Armas Alvarin Varmat tapaukset, Riikka Pelon Taivaankantajan ja Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Hyviä kaikki. Edes uutukaisen sänkyni jousituksen viisivyöhykejärjestelmä ei voinut estää sitä, että kaiken sen makaamisen jäljiltä lanteita, selkää ja hartioita särki ja pää oli ihan pöhnässä. Sunnuntaina vaati ylimaallisia ponnisteluja selviytyä ostamaan lähikaupasta juustoa. Epäilen, että tulevan viikonlopun ohjelma noudattelee samankaltaista kaavaa, ellei jokin henkinen tai hormonaalinen pyörremyrsky riuhtaise minua ulos talosta.
Alkuviikon olen kyllä ollut ihan kohtuullisen reipas, käynyt yhdellä pitkällä kävelyllä ja kahdesti joogavenyttelyssä, keittänyt parina aamuna kaurapuuroa pellavansiemenillä ryyditettynä (tervehenkisyyden huipentuma!), niellyt kiltisti vitamiinit, kalaöljykapselit, maitohappobakteerit sun muut pillerinpuolikkaat, puhdistanut iltaisin hammasvälini, sutinut aamuisin ripsiin väriä. Huomattavana saavutuksena mainittakoon, että keskiviikko-iltana silitin uuden helmalakanani, joka oli odottanut kolmisen viikkoa toimeliaisuuden puuskaani kaapin oven päällä.
Tänään on sitten henkinen suorituskyky ollut sitä luokkaa, että piti pitkästä aikaa pelata netissä muutama erä mahjongia. Mainio peli! Jo noin 15 minuuttia sen äärellä vahvistaa kovasti omanarvon- ja elämänhallinnantunteita, varsinkin jos pelaa työkoneella.
posted by Hilla at 5:56 ip.
4 Comments:
Kuulostaa tutulta, paitsi että laadukkaan kirjojen lukemisen sijaan itse helposti kökötän tietokoneeni ääressä katselemassa animesarjoja tai muuta vastaavaa. Joka tapauksessa jotain tässä syksyssä on sellaista, että on vaikea olla energinen ja tehokas. Minä ainakin vain haluan enimmäkseen kököttää sisällä, syödä herkkuja ja olla täysin tehoton. Onkohan se paha... :\
Muruinen Hillapiiraiseni,
olen ylpeä että sinnittelet hyvän elämän helmoissa vaikka tuntuukin hankalalta. Lusikoi vaan sitä kaurapuuroa menemään! Itse olen huomannut että vaikka haluttomuuden ja uupumuksen puuskat välillä latistavat maan rakoon, on sitä helpompi vääntäytyä takaisin pysytyasentoon mitä paremmin itsestään on jaksanut pitää huolta. Silleen itselleen ystävällisellä tavalla, tyyliiin: 'on ihanaa olla ensin tekemättä mitään ja sitten sen päälle levätä'. Ei sitä aina tarvi olla niin tehokas. Mutta hellä, hellempi - hillampi! Hellittele vaan heleää hillouttasi.
Sinut on haastettu aktivoitumaan. ;)
Hilla,
kultainen hilloseni,
hehku meille!
Tokion yö on sateen rauhoittama - syksyn aavistus yhä vallitsevan vihreyden keskellä. Vieläkin ihmettelen kuinka huuuuumaavalta monet minulle tuntemattomat kukkalajikkeet tuoksuvat etenkin pimeän tullen. Pysähdyn usein kotiin kävellessäni hengittämään keuhkojen täydeltä niiden hedelmällistä hajujen hekumaa.
Maa on ihmeellinen pallo! Anna sen kantaa ja heitä huolet huis avaruuteeen!!!
Rutistuksia (Ruts-Ruts-Ruts)!
m.
Lähetä kommentti
<< Home