Ilta työhuoneella

Maisema työhuoneen ikkunan takana on niin pimeä, että vastapäisen talon sijaan ulkona näkyy huoneen peilikuva, loisteputkilamppu ja punaiset ilmoitustaulut. Tietokoneen keskusyksikkö rohisee omiaan ja vilkuttaa keltaista valoa pimeään.

Peikonlehti on kurottanut lehtensä ahnaasti päivien kitsasta valoa päin. Se näyttää siltä, että kiipeäisi ulos ruukustaan jos voisi. Ikkunalla roikkuva saniainen varistaa huoneenpuoleisia lehtiään, mutta vehka sen kun puskee varsistaan uusia heleänvihreitä lehtikääröjä, aivan kuin ei tietäisi pimeästä mitään.

Ohiajavan auton renkaiden äänestä kuulee, että asfaltti on märkää. Ulkona taitaa sataa, mutta sadetta ei erota pimeän läpi.

Paita haisee eilisillan kapakalta, tupakalta.

Mikään tässä huoneessa ei muistuta minua siitä, mutta ajattelen heinäkuun päivää, tivolia Tornionjoen rannassa, maailmanpyörää, joka nosti meidät korkealle, näytti meille merta kohti virtaavan joen, sen sillat ja sivuhaarat, koko sen ihanan voiman maiseman halki.