keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Iltamat Aapajoella

Viime lauantaina isä soitti pohjoisesta ja kertoi, että makuuhuoneesta löytynyt perhonen elää edelleen. Kysyin, oliko isä antanut sille sokeria. Ei, mutta leijonaviinaa perhoselle oli kyllä tarjottu vahvistukseksi.

Isä ja sisko antoivat puhelimitse myös kuvauksen verrattomasta tavasta viettää lauantai-iltaa. Kas näin otetaan ilo irti Perä-Pohjolassa:

Hommataan kyyti. Varataan mukaan omat juomat, Lapin kultaa ja vähän teräviä. Ajetaan 20 kilometriä pimeään metsään, jonka keskeltä löytyy Aapajoen nuorisoseurantalo. Parkkipaikalla on ainakin sata autoa, sisällä kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa. Nautitaan iltamien perinteikkäästä ohjelmasta, kansanomaisesta näytelmästä, paikallispoliitikon puheesta ja viirien luovutuksesta. Ostetaan puffetista kahvia, lorautetaan sekaan taskulämmintä viskiä. Käydään tiuhaan tupakalla. Pihan puolella juodaan pelottomasti omista pulloista ja puhutaan kovaäänisesti puhelimessa, arvostellaan hieman poliitikkoa joka ei ole "omia miehiä", kehutaan vuolaasti iltamien yleistunnelmaa: "voi että kun sieki olisit täälä!" Tanssiorkesteria odotellessa jaagataan kuopukselle sopivaa sulhasehdokasta, mielellään sellaista jolla on navetta ja joka on vähintään kahdeksannen polven karunkilainen. Jossain vaiheessa iltaa tilataan lämmin mersu perseen alle, jätetään Aapajoki herran haltuun ja hurautetaan keskustan kantakapakkaan.

6 Comments:

Blogger sivuaskel said...

Hyvä kuvaus :) Tutulta kuulostaa, isä kun oli Ylläksen kupeesta kotoisin...samansuuntaista elämänmeno näyttää olevan Hämeessäkin, jossa mökkimatkoilla on päässyt jopa latotansseihin havainnoimaan kyläelämää. Ilo pintaan vaikka syän märkänis, sanos karjalainen.

6:53 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Tämä on parempi Liksom novelli kuin yksikään sen uusimmassa kokoelmassa!

10:48 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Niin, eikö mie vain sitä että vähänkö tullee elävästi miehleen Perä-Pohjolan meininki..! Joo, jotain Liksomia hipovaa.

Tunnen kuitenkin kieltämättä enämpi vetoa sinne karpalosuolle kuin mettäisiin iltamiin, niin elämänmakuista menoa kuin se saattaisikin olla. Sepäs siinä onkin, rinnakkaisina todellisuuksina rujo ja runollinen. Vissiin se pittää osata ymmärtää molempia jos aikoo selvitä pohjoisessa elämisestä yhelä päälä.

4:29 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Hilla, milloin julkaiset? Toivottavasti pian.

11:44 ap.  
Blogger Hilla said...

Sivuaskel, hauskaa, että tunnistat pohjoisen meiningin! Mutta niinhän se taitaa olla, että ilmansuunnasta riippumatta meno melko samanlaista missä tahansa periferiassa.

Jossu, tuo Liksom-vertaus on kyllä liioittelua, mutta siitä olen samaa mieltä, että sen uusin kokoelma on vähän vaisu.

Mustikkaiseni, niinpä, jotakin tunnistettavaa ja rakastetttavaa tuossa menossa on, vaikka sitä pitikin lähteä jo 16-vuotiaana karkuun :)

Are, sulkeudun suosioosi nöyrin sydämin, mutta pelkäänpä, ettei Hillan hengentuotteita ihan lähiaikoina ole saatavilla painetussa muodossa.

10:20 ip.  
Blogger Hilla said...

Niin, mainittakoon vielä se, että lähes kaikista AApajoki-kuvauksen sanavalinnoista ja muotoiluista minun on kiittäminen isääni, tuota mainiota monen sukupolven peräpohjalaisuutta ihailevaa miestä. Minä vain kirjasin ylös sen puheet.

10:24 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home