sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Lunta ja asanoita

Lumimyräkkä! Paarustin pehmeässä lumessa työhuoneelle erittäin asianmukaisesti varustautuneena: jalassa upouudet tuulihousut (!!) ja goretex-talviulkoilukengät, korvilla läpät, käsissä kaksinkertaiset lapaset. Sisällä tuli niin kuuma, että piti riisua tuulihousut kokonaan pois. Nyt istun siis työkoneellani kalsareissa ja fleecessä ja juon välillä mehua suoraan purkista. Ihan kuin olisin juuri tullut takaisin mökkiin hiihtoretken jälkeen.

Minulla on ollut ehkä elämäni tervehenkisin viikonloppu, joka on sisältänyt seuraavia asioita:

astangajoogakurssi (pe-illasta su-iltapäivään)
liikuntavaateostoksia alennusmyynneistä (ne tuulihousut, jumppahousut ja kaksi jumppapaitaa)
kirpputoriostoksia (12 lusikkaa)
kävelyä pakkasilmassa (n. 1h)
luomukasvisruuan laittoa ja syömistä (sieni-tattari-muhennos, ohje teoksessa Härkäpapua sarvista)
oman huoneen, keittiön ja vessan sisustusta (sisustuselementit omista kaapeista ja laatikoista sekä kämppisten jäämistöistä)
Yogi-teen juontia (Bright mood!)
lämminhenkistä keittiösosiaalisuutta kämppisten ja ex-kämppisten kanssa
vanhojen cd-levyjen ja c-kasettien kuuntelua (mm. Björk, CMX, Suzanne Vega, Dave Lindholm)
venyttelyä oman huoneen vetoisella lattialla pellavamaton ja villapeiton päällä

Jopa lauantaikarkit oli tavallista tervehenkisempiä, eikä edes itse ostettuja: lakua kämppiksen muuttoa varten ostetusta pussista, joka syötiin yhteisestä sopimuksesta loppuun jo muuttoa edeltävänä iltana.

Joogakurssi oli aivan ihana. Lauantain tunnin loppurentoutuksessa minulla oli taivaallinen, itkettävän hyvä olo. Sellainen minulla on ollut vain pari kertaa aikaisemmin: elämäni ensimmäisen shiatsun jälkeen ja toisen kerran viimekeväisen shiatsu-hoidon jälkeen.

"Jos huomaat jonkin kivun, muista, että sinä et ole se kipu", opettaja sanoi. Se lause sai minut melkein itkemään, se oli kuin jokin synninpäästö tai sovitus. Enkä ajattele vain fyysistä kipua.

Tänä aamuna olinkin kyllä kipeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Uskomatonta, kuinka kaikki lihakset voivat olla yhtä aikaa näin hellinä. Jalat ja kädet koko pituudeltaan, rintaranka edestä ja takaa, kyljet, lapaluiden liikuttajat, vatsa. Saa nähdä pääsenkö huomenna sängystä ylös.

Mutta olen kuitenkin jo valinnut, minkävärisen joogamaton haluan ostaa: auringonkeltaisen.

3 Comments:

Blogger Katja said...

Hyvä valinta se auringonkeltainen. Kevättä kohti mennään, lumimyräköistä ja muista ulkoisista sääilmiöistä huolimatta. Sinullakin siellä ihan roihunnut jo se aurinkoinen (herättelevästi, ei polttavasti).

Mukavaa alkavaa viikkoa!

9:55 ip.  
Blogger Katja said...

P.S.
Hyvä, kun mainitsit Suzanne Vegan. Kaivelenkin hänen musiikkinsa esille. Olen ollut niin huumaantunut Scandinavian Music Groupista, että pelkään turtuvani (en silti, joka kuuntelulla kuulostaa paremmalta).

9:58 ip.  
Blogger Hilla said...

Auringonkeltainen on paras! Tänään sitä näkyy myös työhuoneen ikkunasta, jee!

Ja Suzanne Vega on ihan mahtava laulaja. Mulla on todella nostalginen suhde siihen, sillä se on varmaan ihan ensimmäisiä aikuisartisteja, jota olen alkanut nuoruudessani kuunnella (Tom's Dinerista eli vissiin vuodesta 1990 asti). Eilen illalla uudelleenrakastuin siihen sen eka levyn lauluun, jossa on sotilas ja nuori kuningatar ja riipaiseva tarina. Sitä on viimeksi tullut rakastettua lukioaikoina, osaan vieläkin monisäkeistöisen biisin kutakuinkin ulkoa.

10:59 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home