Itteä kuukletin
Äkkillisessä narsisminpuuskassa kuukletin tänään itseni, ensimmäistä kertaa elämässäni jopa. Löytyi sitä sun tätä, mutta yhteen omaan juttuuni ihastuin jälkijättöisesti. Haastattelin Saila Susiluotoa silloin, kun Siivekkäät ja Hännäkkäät oli ilmestynyt, ja löysin haastattelusta ihania kohtia, kuten tämän:
"[Susiluodon runoissa] mies suojautuu kilven taakse, mutta nainen ei pelkää haavoittumista: Niin, sanoi nainen, lentelen, putoilen vähän väliä, paiskaudun maata vasten kädet auki, nousen, tiedäthän.
'Uskon siihen, että miehet menee naisia pohjattomammin rikki mennessään rikki. Kun yrittää kauheasti väistää kipua, yleensä aiheuttaa sitä itselleen enemmän. Alttiiksi asettuminen on aina riski, mutta yleensä se kannattaa', Susiluoto sanoo."
Ja haastattelun lopussa Susiluoto puhui Tuhannen ja yhden yön tarinoista, jossa hänen mukaansa "elämä ja rakkaus säilyvät kertomisen avulla".
Mutta, hän sanoo, elämässä jossa on paljon satua ja vähän totta, on kaikki mahdollista. Hän sulkee kirjan, peilit joenpohjissa sälähtävät rikki. Olipa kerran maailma, hän nauraa, eikä siitä tule loppua.
Paljon satua, vähän totta. Sillä lailla tästä kaikesta voi selvitä.
"[Susiluodon runoissa] mies suojautuu kilven taakse, mutta nainen ei pelkää haavoittumista: Niin, sanoi nainen, lentelen, putoilen vähän väliä, paiskaudun maata vasten kädet auki, nousen, tiedäthän.
'Uskon siihen, että miehet menee naisia pohjattomammin rikki mennessään rikki. Kun yrittää kauheasti väistää kipua, yleensä aiheuttaa sitä itselleen enemmän. Alttiiksi asettuminen on aina riski, mutta yleensä se kannattaa', Susiluoto sanoo."
Ja haastattelun lopussa Susiluoto puhui Tuhannen ja yhden yön tarinoista, jossa hänen mukaansa "elämä ja rakkaus säilyvät kertomisen avulla".
Mutta, hän sanoo, elämässä jossa on paljon satua ja vähän totta, on kaikki mahdollista. Hän sulkee kirjan, peilit joenpohjissa sälähtävät rikki. Olipa kerran maailma, hän nauraa, eikä siitä tule loppua.
Paljon satua, vähän totta. Sillä lailla tästä kaikesta voi selvitä.
posted by Hilla at 4:46 ip.
3 Comments:
Tän verran narsisissmia on tervettä. Hitusen yli on liikaa. Kirjoitat kiinnostavasti.
Kiitos! Kauniita ja viisaita sanoja. Annoit paljon, myös lukuvinkin.
Piti kommentoida myös aiempaa kirjoitustasi kuvastasi. Siinä on kypsyvän hillan ja alhaalle paistavan ilta-auringon lämpö, jotakin enemmän kuin keskipäivän kumotuksessa. Kun luin tekstistäsi toisen selityksen, alkoi hymyilyttää. Minä niin muistan nuo tuollaiset ilmeet, kaikki oli aina jonkin aikaa niin hersyvän hyvin ja maailmasta oli paljon fiksua sanottavaa. Hik! ;)
P.S. Kypsyvä hilla, niin - sen voi käsittää toisinkin.
Sivuaskel, joo, en mie varmaan vielä narsisti-diagnoosia saisi...
Katja, Susiluotoa kannattaa ehdottomasti lukea! Aivan ihana runoilija! Ja tuo kuvan keltaisuus muistuttaa tosiaan myös ilta-aurinkoa - sama matalalta tulevan valon sävy.
Lähetä kommentti
<< Home