Keltanaama

Sinä olet tuossa kuvassa ihan keltainen, huomioi työkaverini. (Tarvitsin kolmen työkaverin tukea ja opastusta saadakseni kuvan tuohon missä sen kuuluu olla. Kuinka monta humanistia tarvitaan lisäämään blogiin valokuva...?)

Niin olenkin ihan keltainen, koska kello on viisi aamulla, on kesäkuun alku, ja olen pohjoisessa. Seison taksijonossa, vielä varsin onnellisessa laskuhumalassa, joka oli pian muuttuva horkkaiseksi kiroiluksi niiden perään, jotka ottivat yksin kokonaisen tilataksin ja jättivät meidät 200 jonottajaa tärisemään kylmästä jalkakäytävälle. Mutta hetken aikaa nousevan auringon valo osui meihin, sitä tulvi koko mukulakivisen kadun leveydeltä kasvoillemme, ja sen valon perässä vaellan taas kuuden kuukauden kuluttua kohti pohjoista.

Kuvan otti Sasu, kiitos! Kuvassa vieressäni oli myös Sanna, joka kiroili jonossa vielä julmetummin kuin minä, kiitos jonotusseurasta ja adrenaliinista!