Meillä ei ole muuta

Vuoden 2007 alku on ollut minulle suuren ysäri-buumin aikaa. Vanhat lukioaikojen suosikit ovat yksi toisensa perään räjäyttäneet tajuntani voimalla, josta en silloin kultaisella 90-luvulla tiennyt vielä mitään. Cranberriesin kokoelman menin oikein ostamaan, ja jumavita se Dolores päästelee komeasti. En ole koskaan ollut mikään Oasis-fani, mitä nyt Wonder Wallia hoilasin mukana silloin kun se oli hitti, mutta nyt Niksulta löytynyt Oasiksen The best of menee minuun kuin häkä. Alanis Morrissetten Jagged Little Pilliä kuunnellessa huomasin, että osaan edelleen pitkiä pätkiä ulkoa. Huvittuneena muistelen, miten silloin 17-kesäisenä lauloin Alaniksen mukana kostonhimoisena "is she perverted like me, would she go down on you in a theatre", vaikken itse ollut mennyt down on anyone edes pimeässä makuuhuoneessa.

Tänään tajuuntaani iskeytyi CMX:n Cloaca Maxima -kokoelman kolmas CD, Astralis. En ole koskaan liiemmin vaikuttunut Yrjänän runoilusta, mutta Marmorin sanat on minusta yksinkertaisesti hienot:

Meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän rehellisyyttä
Alastomuus hiekkaa
sen vapaus tuulen kiusaamaa
Meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän kärsivällisyyttä
Ajattomuus leikkii ajatuksen valolla

Laulut puhuu rakkaudesta
laulut suulla suuremmalla
laulut etsii, laulut kaipaa
laulut tekee tekojaan

Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
haluan sinua, muuttumista lähteeksi
Ja muistin marmoriin on kaiverrettu kuvin
olet taloni, lämmin sateen keskellä
Ja me lennämme surujemme poikki
ei meillä ole muuta

Meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän mielettömyyttä
Ajatus on leikki
kosketus kuin tulessa
Meillä ei ole muuta
ei muuta kuin vähän hiljaisuutta
Luvuttomat päivät virtaa toistensa lomaan

Minä tulen talviteitä
liian vähän rinnassani
liettehiä povella
ja haaveissa puhdasta kultaa