Syksyä iholla

Lauantaina vietimme Harakanpesän syysjuhlia. Teimme sadonkorjuun pakasteessa, josta löytyi kaksi vuotta sitten poimittuja puolukoita ja ties kuinka monta vuotta sitten pakastettuja suppilovahveroita, jotka maistuivat jeeran ja persiljan säväyttäminä vielä aivan mainioilta. Naapurin pihasta saatiin omenoita ja raparperia, jotka pääsivät samaan piirakkaan.

Tuli ihmisiä, tuli lämmin, lämmitettiin sauna, juotiin punkkua ja tsekkiläistä yrttiviinaa, haitari soi ja viulu ja laulatti pitkästä aikaa. Vedeltiin Karjalan kunnaat, Uralin pihlajat ja On suuri sun rantas autius, ja vastapainoksi slaavilaiselle melankolialle Lasten liikennelaulu, joka soi päässä vielä sunnuntainakin.

Sisko oli mukana juhlissa, kehystettynä, kauniina, hiussuortuvat takaapäin tulevan valon kultaamina. Valokuva nojasi pöytäni kulmalla kuohuviini- ja päärynälikööripulloihin. Uskon, että sisko olisi pitänyt asetelmasta. Mielessäni nostin sille monta maljaa, teki mieli julistaa, että minä rakastan minun kuollutta siskoani elämäni loppuun saakka, mutta ääneen en uskaltanut.

Sunnuntaina vietimme suloista kotipäivää, sängyssä puolillepäivin. Iltapäivällä tehtiin sadonkorjuu kaivonrengas-kasvimaallamme, joka on nostanut mullasta korkeana huojuvan, kukkivan tillimetsän, tiheää persilja-aluskasvillisuutta ja yhden valtavan kesäkurpitsan-jötkäleen, josta saatiin kahden ruokalajin päivällinen: yrttistä, samettista keittoa ja pääruoaksi öljyssä tiristettyjä paistokkaita. Omavaraistalouteen on vielä matkaa: räkätit söi punaviinimarjat, rusakot ne muutamat sokeriherneen palot, jotka versoihin ehti kasvaa, ja karviaismarjat kuivettui pensaaseen ennen kuin ehtivät kypsyäkään. Mutta tuntui mukavalta, että yhdestä itse istutetusta siemenestä oli kasvanut neljän hengen ateria. Ja omalla seinustalla kypsyneet kirsikkatomaatit ovat makeampia kuin mansikat.

Iltasella kannoimme pihalle viherkasvit ja kukkaruukut ja ryhdyimme kevätpuuhiin, mullanvaihtoon väärään vuodenaikaan. Päivällä oli satanut, kostea maa hohkasi syyskylmää, hämärä alkoi kasvaa puiden alta. Tammesta napsahteli maahan kypsiä terhoja. Iltailma helahti poskille, säväytti vaahteroiden latvukset, ja minulla oli uudelleenrakastunut olo.