maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Työttömän elokuu

Mennä hujahti, elokuu. Lueskelin edellisen postauksen listaa asioista, joita nyt työttömänä voisin tehdä, ja huomasin, etten ole ainakaan vielä ryhtynyt toimeen. Saamelaista runoutta ei ole kääntynyt riviäkään, kantele ei ole huoneissani helähtänyt eikä Hillaakaan ole kirjoitettu yli kolmeen viikkoon. Joogasalille olen ehtinyt pari hassua kertaa, joiden jälkeen olin päiväkausia ihan vaivaisena. Sienimetsässä on käynyt ahkerasti vain isäni, minä ostin suolasieneni ylitorniolaiselta Kaunolta, jonka myyntipöytä on päivittäisreittini varrella harjun kupeessa. Keittiön ja eteisen kaapit odottavat siivoojaansa.

Olen silti käyttänyt päiväni hyvin. Kaikkien ihmisten pitäisi silloin tällöin saada olla kuukausi työttömänä ja elää elämäänsä omaan tahtiin. Työ on tänä maailmanaikana täysin yliarvostettua. Voisin alkaa ajaa kahdeksan kuukauden työvuotta, kolmen päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää. Kun ihmiset saisivat vähentyneen työn myötä vähemmän palkkaa, kaikki voisivat kuluttaa vähemmän ja lisätä elämänsä laatua.

Olen ollut työttömänä enimmäkseen paljon puuhakkaampi kuin työkuukausina. Toisaalta olen myös huomannut sen, kuinka työteliäisyys ja aikaansaapuus ovat nykyään kovin itsestäänselviä hyveitä. Kun asiaa pysähtyy miettimään, on oikeastaan aivan sama, saanko minä yhtään mitään aikaiseksi. Voisi suorastaan ajatella, että mitä vähemmän aikaansaan, sen parempi kokonaisuuden (ihmiskunnan ja ekosysteemin) kannalta. Ihmiset ovat niin kovin hanakoita tekemään, vaikka hyvä olisi olla vain. Se on muuten ihan pirun vaikeaa, oleminen. Olen kokeillut sitä aina silloin tällöin, ja kykenen pelkästään olemaan ja hengittämään ehkä kymmenen sekuntia kerrallaan. Sitten alan kiihkeästi vähintäänkin ajatella sitä sun tätä, ja todennäköisesti myös tekemään jotakin, jossa en kuitenkaan osaa olla koko mieleltäni mukana. Me ihmiset ollaan tosi levotonta väkeä.

Hyviksi harjoituksiksi elämisen ja olemisen vaikeaan taitoon ovat osoittautuneet seuraavat toimet:

- märehtivän, paksuvillaisen lampaan rapsuttaminen kalliokedolla
- räsymattojen peseminen hartiavoimin juuriharjalla, mäntysuovalla ja Tornionjoen vedellä
- vähien hillojen perässä kulkeminen Muotkajärven takaisilla jänkillä
- sänkipellolla tai suolammen rannalla juoksevan kauniin, sudennäköisen koiran katseleminen
- mustikoiden perkaaminen pihapöydän ääressä (itse mustikanpoimintaakin meditatiivisempaa)
- käsin tiskaaminen
- pitkien yöunien nukkuminen ja unien keskeytyksetön katseleminen
- pudokkaiden poimiminen ja omenahillon keittäminen
- koreapyrstöisen, keltasilmäisen kukon varovainen silittäminen etusormen päällipuolella
- keinutuolissa istuminen pimenevänä iltana
- elokuisen tähtitaivaan käsittämättömyyden alla seisominen

1 Comments:

Blogger Katja said...

Aivan. Niin totta!

Kauhean valitettavaa on, että ihminen ei useinkaan havahdu ennen kuin sairastuu kiireeseensä. Minullakin on lähipiirissä monta uupunutta suorittajaa, joilla on vasta nyt aikaa istua alas ja katsella ympärilleen, havaita että tässä on se maisema, jossa olen tietämättäni ollut olemassa jo aika monta vuotta.

Hienoja tähtihetkiä olet saanut kokea, lisää niitä! Elämyksellistä syksyä!

10:56 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home