Perhesuunnittelua
Perjantaina löysin ratkaisun perheenperustamisongelmaan. Ratkaisu istui lapsuudenaikaisen ystäväni keittiössä ruskeine silmineen ja vastasi heti myöntävästi kun kysyin, haluaako hän lapsia.
Suunnitelma on seuraavanlainen: jos en nyt ihan lähiaikoina löydä ketään potentiaalista perheenisää, minä teen lapsen kauniin katalonialaisen homomiehen kanssa. Asia on puhuttu selväksi myös tämän miesystävän kanssa. Ainoa ongelma on, että tulevat isät haluavat asua Barcelonassa ja minä taas en aio muuttaa Suomesta mihinkään, mutta muuten perhesuunnittelu on edennyt lähes ongelmitta. Lapsi saa minun sukunimeni ja vaalean tukkani mutta isänsä tummat silmät. Ensimmäinen perhekuva onnellisena hymyilevistä vanhemmistakin on jo otettu.
Ei minulla olisi mitään perinteistä ydinperhettä vastaan, mutta alkaa näyttää siltä, ettei sellaisen perustaminen käy minun tapauksessani ihan käden käänteessä. Toistakymmentä vuotta on yritetty, nääs. Ja se on ainakin tullut selväksi ympärille katsellessa, ettei heteroseksuaaliseen parisuhteeseen perustuva ydinperhe ole minkäälainen onnen tae, vaan päinvastoin hirvittävä riskisijoitus. Jos perhe olisi jakautunut välille Suomi-Katalonia, suhteet voisivat säilyä suuremmalla todennäköisyydellä.
Lapsen haluaisin kyllä juurruttaa yhteen maahan, siinä mielessä suomalainen isä olisi yksinkertaisempi ratkaisu. Mutta toisaalta ympärivuotinen residenssi Barcelonassa ei olisi hullumpi juttu. Ja olisihan se hienoa, jos lapsi puhuisi sujuvasti sekä suomea että katalaania ja kasvaisi ymmärtämään sekä luterilaisen työmoraalin että katolilaisen anarkismin kulttuuri-ilmastoa.
Perhesuunnitteluni on herättänyt lähipiirissä hyvin positiivista vastakaikua. Ainoa, joka on ehdottomasti vastaan, on tuleva pappa. Asia on kuitenkin vasta suunnitelmavaiheessa. Suomen heteromiehet, teillä on vielä tilaisuus. Carpe diem, tai tämä nainen kääntyy seksuaalivähemmistön puoleen!
Suunnitelma on seuraavanlainen: jos en nyt ihan lähiaikoina löydä ketään potentiaalista perheenisää, minä teen lapsen kauniin katalonialaisen homomiehen kanssa. Asia on puhuttu selväksi myös tämän miesystävän kanssa. Ainoa ongelma on, että tulevat isät haluavat asua Barcelonassa ja minä taas en aio muuttaa Suomesta mihinkään, mutta muuten perhesuunnittelu on edennyt lähes ongelmitta. Lapsi saa minun sukunimeni ja vaalean tukkani mutta isänsä tummat silmät. Ensimmäinen perhekuva onnellisena hymyilevistä vanhemmistakin on jo otettu.
Ei minulla olisi mitään perinteistä ydinperhettä vastaan, mutta alkaa näyttää siltä, ettei sellaisen perustaminen käy minun tapauksessani ihan käden käänteessä. Toistakymmentä vuotta on yritetty, nääs. Ja se on ainakin tullut selväksi ympärille katsellessa, ettei heteroseksuaaliseen parisuhteeseen perustuva ydinperhe ole minkäälainen onnen tae, vaan päinvastoin hirvittävä riskisijoitus. Jos perhe olisi jakautunut välille Suomi-Katalonia, suhteet voisivat säilyä suuremmalla todennäköisyydellä.
Lapsen haluaisin kyllä juurruttaa yhteen maahan, siinä mielessä suomalainen isä olisi yksinkertaisempi ratkaisu. Mutta toisaalta ympärivuotinen residenssi Barcelonassa ei olisi hullumpi juttu. Ja olisihan se hienoa, jos lapsi puhuisi sujuvasti sekä suomea että katalaania ja kasvaisi ymmärtämään sekä luterilaisen työmoraalin että katolilaisen anarkismin kulttuuri-ilmastoa.
Perhesuunnitteluni on herättänyt lähipiirissä hyvin positiivista vastakaikua. Ainoa, joka on ehdottomasti vastaan, on tuleva pappa. Asia on kuitenkin vasta suunnitelmavaiheessa. Suomen heteromiehet, teillä on vielä tilaisuus. Carpe diem, tai tämä nainen kääntyy seksuaalivähemmistön puoleen!
posted by Hilla at 7:40 ip.
18 Comments:
Hyvä suunnitelma.
Tiedätkö, tuli mieleen, että tällainen perhemallihan täyttää myös konservatiivien vaatimukset lapsen oikeudesta isään. Siis jos vertaa siihen, että kävisit itseksesi lapsettomuusklinikalla, mikä olisi kyllä minusta sekin ok. Eivät taida kristillisdemokraatit tarkoittaa aivan samaa, mutta itse pidin lapsena hienona juttuna, kun oli etä-isä (<- yhdyssana huutaa viivaa) toisessa kulttuuripiirissä (Savo). Kokemukseni mukaan hän oli hyvinkin läsnä.
No, oli meillä toinen isä kotona, mutta nyt puhuinkin vaan suhteesta siihen biologiseen.
Oh, olinkin havaitsevinani sinussa tiettyä vauvakuumetta kesällä ;).
Katalonialainen isä varmasti ei kanna myöskään niin todennäköisesti Suomessa yleisiä ja muualla harvinaisia perinnöllisten tautien geenejä.
Jännittävää! Rohkea olet!
Mahtava suunnitelma minustakin! Haluaako katalonialainen isäehdokas sitten ehdottomasti lähi-isyyden? Nimittäin minustakin tuossa suunnitelmassa on mahdollista lähi-isäongelmaa (isän kannalta) lukuunottamatta vain hyviä puolia. Ehkä tuleva mahdollinen isäkin vielä tajuaa, kuinka näppärä tällainen ratkaisu olisi monessa mielessä. Olen ihan innoissani!
Haluaisin myös tavata sua livenä lähiaikoina.
T. Heini (ynnä M&M, jotka romuttavat kaiken harratustoiminnan)
Itsekästä.
Liekkiö, mainio tuo näkökulmasi konservatiivien vaatimusten täyttymisestä! :) Siinä mielessä olen heidän kanssaan samoilla linjoilla, että haluaisin mielelläni lapselle sellaisen isän, josta voi sanoa: tuolta olet perinyt nenäsi, musikaalisuutesi ja isot varpaasi jne. Itsekseen lisääntyminen on minustakin ok, mutta itselleni se ei ainakaan vielä ole mielekäs vaihtoehto. Etä- ja lähi-isissä on varmasti molemmissa puolensa. Soisin kernaasti mahdolliselle jälkeläiselleni yhtä onnekkaan aseman kuin sinulla on ollut: kolme isää, ja kaikkiin niin hyvät suhteet, että heidät kutsutaan häihin!
Velonea, vauvat ovat minusta olleet puoleensavetäviä olentoja niin kauan kuin muistan. Viime aikoina kuumetta on nostanut siskonpoikani (3,5 kk), joka on melkein kuin oma kun se on siskosta syntynyt. Ja nyt kun on potentiaalinen isäkin kiikarissa, voi ehkä ihan oikeasti alkaa potea sitä kuuluisaa vauvakuumetta. :) Mitä tulee noihin perinnöllisiin tauteihin, minulla on erittäin painava syy etsiä mahdollisimman erilaista geeniperimää kantavaa lisääntymiskumppania, omissa geeneissäni kun piilee varsinainen jackpot perinnöllisiä sairauksia (mm. skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholismi)!
Heini (ja M&M), olen ymmärtänyt, että katalonialaiset isäehdokkaat (mieti, kaksi isää yhdellä iskulla!) olisivat mielellään lähi-isiä. Toisaalta he voisivat hyvinkin tyytyä myös etä-isyyteen, koska kuten sanoit, siinä on omat hyvät puolensa. Sitäpaitsi yhdentyneessä Euroopassa Suomi ja Pohjois-Espanja eivät loppujen lopuksi ole niin hirveän kaukana toisistaan. Minäkin haluaisin nähdä sua! Joko M&M muuten näkyy ulospäin?
Anonyymi, olen täysin samaa mieltä siitä, että lasten haluaminen on pohjimmiltaan äärimmäisen itsekästä. Jos asiaa katsoo riittävän etäisyyden päästä, kyseessä on oikeastaan geenien itsekkyys, jota me ihmisyksilöt vain palvelemme.
Olen aika paljon miettinyt sitä, onko minulla edes oikeutta yrittää hankkia lasta. Ensinnäkin olen itse edelleen aika ongelmainen tapaus enkä voi olla varma, selviäisinkö äitiydestä edes kohtuullisella kunnialla. Toisekseen kannan geeneissäni perinnöllisiä vitsauksia, joita en totisesti haluaisi siirtää tuleville polville. Kolmanneksi maailma tuhoutuu, ja jokainen uusi ihminen tuhoaa sitä lisää, ja se uusi ihminen joutuu myös kärsimään aiempien sukupolvien virheistä. Neljänneksi maailma on täynnä lapsia, joista kukaan ei huolehdi - miksi tehdä niitä lisää, kun entistenkin hoito on retuperällä.
Mutta toisaalta elämän tarkoitus on elämän jatkuminen, niin kuin isäni minulle asian tiivisti, kun viisitoistavuotiaana pohdin syntyjä syviä. Siinä on vissi perä, ja vitsauksista huolimatta elämä on aika kiinnostava kokemus. Maailman tuhoutumiseen voisi todeta, että jos kasvattaisin lapsestani ekologisesti ja ihmisoikeudellisesti tiedostavan, hän voisi osaltaan auttaa parantamaan maailmaa. Ja ne hylätyt lapset, jotka tarvitsisivat äitiä... Minä pidän adoptiota erittäin varteenotettavana vaihtoehtona, mutta tiedän myös, että se on pitkä ja epävarma prosessi. Yksin adoptoivana olisin sitäpaitsi jonon hännillä, enkä edes haluaisi yksinhuoltaja-adoptioäidiksi. Jos joskus myöhemmin elämässäni elän vakaammassa parisuhteessa, johon lapset ovat tervetulleita, voisin erittäin mielelläni käynnistää adoptioprosessin tai alkaa sijaisvanhemmaksi.
Joka tapauksessa perhesuunnittelu jatkuu, sillä tuleva isäkandidaatti ei ainakaan vielä ole vetäytynyt hankkeesta!
Kuulostaa ihanalta idealta, onnea yritykseen :) Geenipoolin rikastaminen on musta ihan aidosti todella hyvä juttu ja traditionaalisesta poikkeavat perhemallit tuntuu kasvattavan keskimääräistä tasapainoisempia ja avarakatseisempia kansalaisia.
Ihailen tyyneyttäsi anonyymin kommentoijan suhteen, yksi syy miksi panttaan edelleen Lupiinin raskausuutista (mulla on uunissa pulla) on, että vauva-asiat tuntuvat sontatunkion lailla kutsuvan puoleensa tahallaan ilkeitä paskakärpäsiä, ja itseni tuntien tulisin lätkimään ne litteiksi ihan turhankin pontevasti.
No, ehkä bloggaan aiheesta vihdoin, heti kun töiltäni ehdin :)
Lupiini! Onnea pullallesi! Paista sitä ylpeänä ja onnellisna paskakärpäsistä piittaamatta! :)
Niin tosiaan, minulta jäi jostain syystä huomaamatta kirjoituksestasi, että isäehdokkaita tosiaan on kaksi. No, vielä parempi siis! :)
M&M näkyvät päällepäin, jopa talvitakin kanssa. Pelottaa vähän, mihin ne aikovat mahtua reilun neljän kuukauden päästä... minun nahkoihiniko edelleen?
Ai niin, ja piti kommentoida vielä tuota adoptioasiaa. Kun adoptioajat venyvät entisestään eikä lapsen saaminen sitä kautta ole enää kontaktien normien mukaisille heteroaviopareillekaan itsestäänselvyys, ei mahdollisesti yksin lasta haluavan naisen ole yhtään hullumpaa pohtia muita(kin) vaihtoehtoja.
Tajusin juuri tänään, että jos olisimme jatkaneet kauan sitten keskeytettyä adoptioneuvontaamme, olisimme nyt ehkä juuri ja juuri saaneet adoptioluvan Suomesta, ja seuraavaksi odottelisimme mahdollisesti lähemmäs vuoden verran tai enemmänkin ennen kuin voisimme lähettää paperit kontaktille... minkä jälkeen vasta siis alkaisi se 1,5 - 3 vuotta kestävä varsinainen odotus. En kirjoittanut tätä adoptiondissausmielessä, vaan lähinnä surullisena adoptio-odottajien nykyisestä tilanteesta.
"vauva-asiat tuntuvat sontatunkion lailla kutsuvan puoleensa tahallaan ilkeitä paskakärpäsiä, ja itseni tuntien tulisin lätkimään ne litteiksi ihan turhankin pontevasti."
Avarakatseista ja suvaisevaista? Hyvä roolimalli? Jos joku kannattaa perinteistä perhemallia, niin ei muuta kuin liiskaksi vain!
Juuri tuollaisten itsekeskeisten ajattelijoiden takia olisi parempi, että lapsia ei saisi hankkia yksin. Maailma ei tarvitse yhtään ääri-individualistia lisää.
Heini, en edes ollut tajunnut KUINKA pitkä tuo adoptioprosessi nykyisellään on, siis vaikka täyttäisikin ne normit... Huh. Voimia ja kärsivällisyyttä kaikille, jotka ovat jossain odotuksen vaiheessa juuri nyt! Tuntuu jotenkin järkyttävältä siksikin, että niitä äitejä ja isiä kaipaavia lapsia on niin paljon, ja nekin joutuvat odottamaan.
Anonyymi, tiedoksesi, että Lupiini, jonka paskakärpäs-kommenttia lainaat, elää avioliitossa, ja hänen syntymätön lapsensa tulee siis kasvamaan ns. perinteisessä äiti-isä-ydinperheessä (joka ihanan Lupiinin tuntien ei varmasti ole huonossa mielessä perinteinen). Lupiini ei siis aio liiskata perinteistä perhemallia kannattavia ihmisiä, vaan henkilöitä, jotka ottavat asiakseen hyökätä toisten kimppuun vauva-asioiden puitteissa. Minä en myöskään vastusta sen paremmin perinteistä perhemallia kuin sitä kannattavia ihmisiäkään. Olen itse äärimmäisen perhekeskeinen henkilö, elämäni tärkeimmät ihmiset ovat oman lapsuudenperheeni jäsenet (äiti, isä ja kaksi siskoa). En tiedä, viittasitko minuun vai Lupiiniin vai kehen noilla itsekeskeisyys- ja individualisti-kommenteilla, mutta itse koen itseni kaikkea muuta kuin ääri-individualistiksi, enkä myöskään haluaisi hankkia lasta yksin, vaan nimenomaan isäksi haluavan miehen kanssa.
Hoo, lapsi-aihe tosiaan näyttää kirvoittavan kannanottoja! :) Mielenkiintoista, että kun joku vähän sohii ja kun itse sohin omia ajattelumallejani, huomaan itsessäni varsin pitkälle jäsentyneitä näkemyksiä siitä, mitä kaikkea perhe voi tarkoittaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Pakko lohduttaa huolestunutta anoa sillä, että meikäläinen on kyllä ihan naimisissa ja hetero ja vielä valkoihoinenkin ja vauvakin sai alkunsa ihan vakaan harkinnan tuloksena :D
Kaikki meistä normatiivisistakaan eivät automaattisesti tuomitse muita malleja... on muuten aina tosi rakastettavaa argumentaatiota tuo "juuri sinunlaistesi takia", sitä tulee sellainen pompöösi olo, että kannattelee harteillaan vähän isompaakin valtaa ja vastuuta... meinaa ihan ylpistyä!
(sorry vaan Hilla, huolestuneen tilalla oli ensin tuhma sana mutta kävin putsaamassa sen korrektimmaksi :D)
Heh, nauratti se katolilainen anarkismi (vai miten se meni).
Anomyymi epäitsekkäässä avarakatseisuudessaan unohtaa että lapsien hankkiminen on aina itsekäs teko. Ja jos ei siitä olisi itselle iloa niin minusta olisi syytä huoleen. Ei konservatiivinen perhemalli myöskään suojele lasta vanhempien LIIALTA itsekkyydeltä kuten esim. korostuneelta halulta muokata lapsesta tietynlainen.
Uskon että on hyvä asia jos lapsella on isä (tai useampi), ei ole varmaan mikään pikkujuttu että lapsella on väh. kaksi vanhempaa. Kolme miestä ja beibi siis :)
Pyryharakka, kiitos rakentavista huomioista. Kävin muuten joskus yläaste-ikäisenä katsomassa tuon Kolme miestä ja beibi -elokuvan - enpä silloin aavistanut, että itse joskus kaavailisin jotakin vastaavaa... :) Se kolmas isä on kyllä toistaiseksi vähän hukassa (sanan kaikissa merkityksissä). Luulenpa, että vaikka lapsi pärjäisi niillä katalonialaisilla etä-isillä, minä itse tarvitsisin jonkun vakaahkon henkilön saman katon alle silittämään väsynyttä päätäni ja pesemään kestovaippoja kanssani. No, pitää yrittää olla rientämättä asioiden edelle ja katsoa, tuleeko tästä vitsinä lähtenystä heitosta jokin oikea soppa kestovaippoineen kaikkineen.
Rakastava fiksu äiti on aina kannatettavaa.
Yrityksen perustamisesta olen oppinut, että vaikka kyse on ystävistä ja kaikki olisivat hyvissä aikeissa, riidoilta säästää kun kirjoittaa velvollisuudet ja oikeudet paperille etukäteen ja laittaa nimet alle.
Ihmiset tuppaavat muistamaan ja ymmärtämään asiat vähän eri tavalla, ja paperille kirjoittaessa epäselvyydet tulee käytyä läpi.
Tällaisessa epätyypillisessä järjestelyssä voisi varmaan olla samalla tavalla etua jos sopii molempien osapuolten vastuut ja oikeudet etukäteen.
Muutaman kerran olen törmännyt naiseen, joka olisi halunnut saada minulta lapsen. Periaatteessa minulla ei ole ollut mitään sellaista vastaan. Olen kuitenkin kieltäytynyt, kun on jäänyt sellainen maku että meillä on näistä jutuista erilaiset käsitykset.
En tiedä mikä viittauksesi Suomen heteromiehiin on, mutta toinen hankaluus voi tulla siitä, että pelkän spermanluovuttajan oikeudellinen asema on Suomessa vähän heikko.
Onnea perheen perustamispäätöksestä! Tai ainakin suunnitelmasta. Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, mikään ei ole ihanampaa kuin vauva paitsi taapero.
Itselleni nuoruudessa koettu perinteisen perhemallin paljastuminen uudelleen ja uudelleen kulissiksi ja helvetiksi ja pettymykseksi ja miksikä kaikeksi aiheutti sen, että oma perhesuunnitelmani näytti ensisijaisesti tuolta sinun kuvailemaltasi. Varmasti on helpompi tehdä sopimukset ja suunnitelmat ajan- ja rahankäytöstä ja kasvatusmenetelmistä etukäteen yhteistyössä onnellisena kuin myöhemmin lakimiesten kautta.
Krhm. Kai se voi joillakin toimia se ihan perusheterovetokin. Meilläkin on jo kaksi lasta ja tästä viikosta saakka autokin, että eiköhän perusarvot ole lapsilla sitten turvatut ja elämä pelastettu :P
hanna-leena
Aivan ehdottomasti noin toimit. Siunaan ajatuksesi ja lupaan olla tarvittaessa se puuttuva kolmas mies, eli hoitoapua tarjolla, kun nämä meidän kersat alkavat olla jo aika omatoimisia. Tv. Samra Iravla Vantaalta (Suomen Kataloniasta)
PS
Hemeä peppeen
Lähetä kommentti
<< Home