Eksien kesäparatiisit

Aloitin kesäloman vieton rengasmatkalla entisten miesystävieni luokse. Olen tämän rengasmatkani jäljiltä enemmän kuin vakuuttunut siitä, että hyvät eksät ovat kultaakin (!) kalliimpia. Ensimmäiseksi lomaviikonlopuksi matkasin Vanajaveden rannalle, mökille, jonne sijoittuvat Ensimmäisen Oikean Seurustelusuhteeni monet onnellisimmat hetket. Siellä oli nytkin oikein onnellista: uimalämpöistä järvivettä, taukoamatta piipittäviä käpytikan poikasia, rannan ylle kaartuvia tervaleppiä ja iso vaalea riippumatto, jossa urvahdin kesätuulensuloisille päiväunille. Päivät olivat helteisiä, vasta iltamyöhällä jaksoimme syödä entiseni laittamaa sienikeittoa.

Vanhankaupunginlahden kesäparatiisiin saavuin parahiksi vastaanottamaan kesäpässejä, jotka saapuivat Kuusiluotoon soutuveneessä kahvisäkkeihin pakattuina. Kaunis kirjava karja: musta, ruskea, valkea ja mustalaikkuinen pässikaritsa. Ne olivat soma näky kulkiessaan illanhämyssä kalliokedolla sievässä jonossa siroine sorkkineen. Ja kesyyntyivät helposti, yksi uskaltautui nuuhkimaan kättä jo ensimmäisenä iltana.

Nukuin viisi yötä eko-huvilan harvalla vintillä, joka kuumeni päivän helteessä ja viileni iltaa myöten. Lavitsoilla ja lattioilla nukkui epälukuisa joukko kulttuuri-ekologisia siskoja ja veljiä, joiden kanssa niitettiin ja haravoitin pihamaan heinää, tehtiin puita ja pinottiin halkoja (minä kyllä omin pinontekemisen melkein kokonaan itselleni), syötiin yhteisiä talkooaterioita nuotiolla ja juotiin kahveja portailla ja lasikuistilla. Kuumimpana päivänä kävin neljä kertaa uimassa matalan lahden lämmenneessä murtovedessä. Juhannuksen aatonaattona istuimme siniseksi tapetoidussa salissa, yhden kynttilän valossa, ja pohdimme aamupuolelle yötä pitkän parisuhteen, rakkauden ja onnellisuuden perimmäistä olemusta. Ihana, ihana Kuusiluoto!

Juhannusaatto oli melko täydellinen, vaikka empiiriset havaintoni osoittavatkin, että kaksi pulloa kuohuviiniä ja kolme leppäkerttu-siideriä on pikkuisen liikaa yhdelle naiselle, vaikka ensimmäinen skumppa olikin luomu-cavaa ja jälkimmäisen juomisessa auttoi toinen entiseni. Hyvä humala niistä kyllä irtosi. Juhannuskokko ylensi tunteet ja sai meidät laulamaan hymnejä, virsiä ja maakuntalauluja. Kokon kuumuutta hohkaavaan hiilloksen viereen kannettiin iso vanha laituri, jolla tanssittiin kiihkeästi lavatansseja, minä sonnustautuneena kumppareihin ja ukin vanhaan kalastusvillapaitaan. Neljän aikaan aamuyöstä aloitin perinteikkään juhannusoksentelun, jonka päätyttyä nukuin puolillepäivin, oksensin vielä kerran, virvoitin itseäni uimalla meressä ja makaamalla kuumalla kalliolla, nukuin vielä vähän, ja sitten kykeninkin jo syömään ruisleipää. Kertakaikkiaan mahtava juhannus. Nyt olen toipunut siitä Pohjois-Hämeessä pienessä punaisessa sukumökissä, jossa on sukua ja sääskiä melkein yhtä sakeanaan.