maanantaina, lokakuuta 08, 2012

Uusi koti

Olen asunut tätä kotia jo yli kaksi kuukautta, ja sitä ennen remontoinut kuukauden ajan. Täällä on kaunista ja edelleen keskeneräistä.

Ensimmäisinä viikkoina pelkäsin, kun olin täällä yksin iltaisin. Sellaista täysin irrationaalista pelkoa siitä, että yhtäkkiä eteisessä seisoo vieras mies ja tuijottaa minua. Saatoin herätä öisin jääkaapin rasahdukseen ja maata kylmässä hiessä varmana siitä, että asunnossa on oikeasti joku tai jokin.

Aika hullua, että asuu kuusi vuotta rasahtelevassa rintamamiestalossa täysin pelottomana ja alkaa pelätä pimeää kun muuttaa kerrostaloon. Nyt möröt ovat kuitenkin muuttaneet pois tästä asunnosta ja mielestäni.

Muutto ja muutos on tapahtunut ihmeen kivuttomasti, ottaen huomioon kuinka muutosvastarintainen ihminen minä olen. Nuo elokuiset pelot ovat oikeastaan ainoa merkki siitä, että muutoksessa on ollut vähän sulattelemista. Mutta hidas minä olen. Ihminen voi elää yllättävän pitkään 20 purkamattoman kirjalaatikon keskellä, ilman keittiönkaappeja, ikkunaverhoja, lattialistoja, peitelistoja, väliovia ja kirjoituspöytää. Eilen illalla nostettiin makuuhuoneen ovi paikalleen ja ripustettiin ensimmäiset taulut, vain kaksi kuukautta ja yksi viikko muuttopäivän jälkeen.

En ole ostanut tänne mitään muuta uutta kuin kynnysmaton, olohuoneen verhot ja vessan istuimen. Kaikki muu on kirppareilta ja vinteiltä löytynyttä. Välillä olen ylpeä kauniista kierrätyssisustuksestani ja epä-materialistisuudestani, ja välillä taas ajattelen, että minulla on säälittävä kokoelma kolhiintuneita huonekaluja, hilseillyttä lakkapintaa ja lohkeillutta maalia. Tänään päätin, että tilaan keittiöön uudet koivupuiset kaapit ja unohdan vanhojen etsiskelyn. Elämää nähneitä pintoja on täällä muutenkin tarpeeksi.

Eniten rakastan vahattua lautalattiaani, makuuhuoneen siniharmaata apila-tapettia ja olohuoneen vihreää sohvaa.