Sielunmaisemissa

Dáppe mun dál lean, nieguid eatnamiin. Täällä minä nyt olen, unieni mailla. Ruijan tunturiylängöllä, Kautokeinossa. Guovdageainnus.

Tiedän, että on noloa ja kliseistä sanoa näin, mutta sanon silti: luulen, että olen elänyt täällä edellisessä elämässäni. Tunnen täällä olessani sellaista erityistä Kautokeino-iloa, jota en tunne muualla. Edellinen elämä tai ei, jonkinlainen sielunmaisema tämä minulle on.

Kautokeino on mäntyrajan yläpuolella. Viimeiset isommat puut loppuvat Hetan kirkonkylän pohjoispuolella. Täällä kasvaa vain tunturikoivua, joka on enimmäkseen matalaa käkkyrää, kuin laikukasta risupartaa, jonka lomasta pilkottaa kalpeaa talvi-ihoa. Pakkasaamuina se on huurteen silaamaa, kimmeltävää talvi-kitchiä.

Revontuletkin ovat tavallaan kitchiä, mutta kun ne hulmahtelevat vihreinä ja punaisina koko taivaankannen laajuudelta, se vetää hiljaiseksi. Avaruus on pelottavan suuri, ja revontulet kuin valtava elävä olento sen pinnalla tanssimassa.

Koska puita on vähän, maisema on avara. Koko jokilaaksossa lepäävän kylän näkee yhdellä silmäyksellä. Pimeässä se näyttää valoineen pieneltä kaupungilta. Kun kävelen aamulla töihin, 2,5 kilometrin matkalla ohitseni ajaa kaksi autoa. Valkeat tunturit aaltoilevat horisontissa.

Aurinkoisina päivinä, niin kuin tänään, valoa on silmittömän paljon. Sisälläkin tekee mieli pitää aurinkolaseja. Kun aurinko laskee, pilvet hohtavat helmiäisvaloa. Ulkona täytyy aina välillä pysähtyä katselemaan taivasta, jolle pilvet piirtävät taivaanrannanlevyisiä siiveniskujaan. Keltaista, musteensinistä, turkoosia, persikkaa, omenanvihreää.

Iltaisin pimeydessä on vielä kaamoksen muisto, se täyttää maiseman ääriään myöten. En tiedä, miten kestäisin täällä joulu- ja tammikuun.

Aina kun tulen tänne, minua samaan aikaan sekä hirvittää että riemastuttaa, koska pääsen puhumaan saamea. Se on kai sitten minun sielunkieleni, joka soljuu vaihtelevalla menestyksellä. Sanakirjan sivut viuhuvat taajaan, ja ostin vihkonkin, johon kirjoitan sanoja muistiin: korppi - gáranas, monot - cuoigangápmagat, mäki - luohkká, näköjään - gusto, hitaasti - gulul, nopeasti - johtilit, velvollisuus - geatnegasvuohta...

Vietän päiväni kauniissa interiööreissä. Asun entisen kesätyöpaikkani, Juhlsin hopeagallerian pihapiirissä. Lisää kuvia täällä, paikka on todella erikoislaatuinen. Työhuoneeni on Saamelaisen korkeakoulun, Sámi allaskuvlan, viisi vuotta vanhassa rakennuksessa. Superhienon esittelyvideon voi katsoa täältä. Näihin audiovisuaalisiin mainospätkiin päätän ensimmäisen Kauto-päivitykseni.