keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Erosuunta tuntematon

Ensimmäisenä kesälomapäivänäni juhannusviikolla sain kuulla, että yliopisto vapauttaa minut palveluksestaan. Jatkonimitys ei mennyt läpi tiedekunnassa. Kävin rinkkani kanssa täyttämässä työsuhteen loppumiseen liittyvän lomakkeen, josta ruksasin kohdan: "Erosuunta tuntematon".

Bussissa matkalla mökille asian valoisat puolet alkoivat hahmottua mielessäni. Saan elää kesäelämää vielä koko elokuun! Ilmoittauduin saman tien lammaspaimeneksi Kuusiluotoon ja tajusin, että pääsen monen vuoden tauon jälkeen hilla-aikaan Enontekiölle. Päätin viettää toistaiseksi viimeisen palkallisen kesälomani huolta vailla ja murehtia elannosta vasta kun elokuu koittaa - eli tällä viikolla.

Nyt minä olen sitten työtön. Kävin eilen ensimmäistä kertaa työvoimatoimistossa. Ei se ihan helppoa ollut: ensimmäisellä yrityksellä eksyin ja päädyin takaisin jalkakäytävälle poliisin lupaviraston ovesta. Ei muuta kuin uudelleen pääovista sisään ja määrätietoisesti laatimaan työnhakusuunnitelmaa. Ja vot, jos kaikki sujuu niin kuin pitää, ansiosidonnaista alkaa virrata tililleni joskus syyskuun puolella.

Toistaiseksi olen suhtautunut elämänmuutokseen äärimmäisen valoisin mielin. Ainakin näin tuoreeltaan, kun tilillä möllöttää heinäkuun palkka ja lomarahat, työttömyys tuntuu elämänlaadun paranemiselta. Olen suunnitellut, mitä kaikkea voisin tehdä työstä vapautuvalla ajalla:

- kääntää saamelaista runoutta
- opetella soittamaan kannelta
- käydä ahkerasti sienessä
- kirjoittaa useammin Hillaa
- laittaa arkenakin ruokaa kotona
- siivota keittiön ja eteisen kaapit
- käydä kolme kertaa viikossa jooga-salilla
- mennä vapaaehtoistyöntekijäksi Maailmankauppa Mangoon
- kouluttautua Surunauhan ryhmänvetäjäksi
- olla omistautuva täti marraskuusta lähtien ja viettää pitkiä aikoja siskon luona
- koota ylimääräiset vaatteet ja tavarat kirpputorilla myytäväksi
- viettää pitkä syksyinen viikonloppu mökillä

Melkein hirvittää, että joku riistää minut työelämään kesken kaiken.