Tositarkoituksella

Kun ihminen lauantai-iltana löytää itsensä luomasta profiilia treffipalstalle, ihminen tuntee itsensä epäonnistuneeksi.

Varsinkin, kun ihminen ymmärtää, ettei osaa kirjoittaa esittelytekstiä itsestään. "Epätoivoa lähentelevä, mielialahäiriöinen vanhapiika etsii tasapainoista elämänkumppania tositarkoituksella" tuntuisi osuvalta, muttei kuitenkaan tarkoitusta vastaavalta kuvaukselta.

Lyötynä ihminen siirtyy blogiinsa avautuakseen kokemuksestaan. Huomatessaan, ettei osaa kirjoittaa myöskään blogitekstiä, ihminen vilkaisee, mitä treffipalstalla tapahtuu. Hän on saanut viestin: "no mä voin ottaa sut ;)".

Ilta on pelastettu!

Tänään

Istun seminaarihuoneessa, opiskelijat lukevat esimerkkitekstejä. Valkoinen verho repsottaa, kauempana suuret koivut taipuilevat tuulessa. Aamu on taipunut marraskuun harmaansameaan valoon. Muutaman hetken ajan tunnen syvää rauhaa.

Lounaalla katson pöydän toisella puolella istuvaa poikaa. Se on nuori ja kaunis, selkeät piirteet ja leuassa parransänki. Ajattelen, että minusta on tullut aikuinen nainen, joka katsoo nuorta poikaa ja ajattelee, että se on kaunis. Ajatus ei tunnu yhtään pahalta.

Ostan siskonpojalle joululahjan. Kuvittelen mielessäni, miten kaksivuotias kaataa meille leikkikahvia leikkikuppeihin. Se on onnellinen mielikuva.

Joogatunnilla harjoitus virtaa vahvana ja notkeana. Olen niin iloinen, että saan kikatuskohtauksen, kun ohjaaja avustaa minua eteentaivutuksessa. Keskity, se sanoo ja nauraa itsekin. Pysyn päälläseisonnassa 18 hengitystä ilman tukea, pidempään kuin koskaan aikaisemmin. Olen siitä ylpeä kuin pieni lapsi.

Sovitan vanhojentanssipukuani, jossa aion esiintyä itsenäisyyspäivänä. Huomaan olevani samankokoinen kuin 17-vuotiaana. Katson itseäni peilistä ja näytän omissa silmissäni kauniilta.

Tänään oli hyvä päivä.